Vuosikatsaus

Meillähän ei mitään ihmeempiä tavoitteita ole viime vuosina ollut, mutta tykkään silti summata menneen vuoden ja miettiä tulevaa.

Eniten toivoin koirille terveyttä viime vuodelle, ja se toteutuikin muiden osalta aika hyvin, mutta Kipin diagnoosi heitti synkän varjon koko vuoden ylle. Vinskin tavoitteiksi terveyden niin salliessa asetin TK2 ja BH-tittelit. Nämä saavutettiin. Vuosi sitten tuskailin huonoja treenimahdollisuuksia erityisesti häiriötreenien suhteen. Tähän tuli viime vuoden aikana parannusta, kun olimme mukana kilpatokokurssilla, aloitimme ihan uuden lajin, olimme mukana tottisryhmässä, ja syksyksi otin meille hallitreenipaikan. Toiveissa on, että treenimahdollisuudet edelleen paranevat ensi vuonna. Ainakin meillä on jo tiedossa, että piiitkän jonottamisen jälkeen saamme ensi kaudeksi tuurauspaikan seuran tokoryhmään, eli jonkun muun estyessä pääsemme treeniin mukaan.

Summataan nyt vielä koirakohtaisesti, miten se viime vuosi meni ja mitä alkaneelta vuodelta toivotaan.

Snoopy vietti leppoisaa eläkeläiselämää lenkkeineen ja pääsi välillä myös treenaamaan, kaikessa elossa se vielä on mukana pyörinyt. Sen terveys pysyi ilahduttavan hyvänä. Takapään osalta tapahtui heikkenemistä, mutta muita ongelmia ei ollut.

Vuodelle 2016 toivon Snoopylle paljon lisää onnellisia ja mahdollisimman terveitä päiviä.

Vinski sai myös olla terveenä koko vuoden 2015, ellei lasketa sitä, että lievä selkävika sillä on ja pysyy. Jo toisen vuoden peräkkäin se pärjäsi aiempaa harvemmalla huollolla, ei saanut pahoja jumeja eikä ontunut kertaakaan.

Treenasimme Vinskin kanssa vuoden mittaan jonkin verran pk-tottista ja jälkeä. Keväällä osallistuimme BH-kokeeseen, jonka Vinski onnistuneesti läpäisi.

Treenasimme Vinskin kanssa myös tokoa ja osallistuimme joukkue-SM-kisoihin avoimessa luokassa, josta saimme kolmannen ykkösen ja TK2-tunnuksen. Joukkue sijoittui hienosti 7. sijalle.

Vinski alkoi myös treeneissä tehdä ylempien luokkien liikkeitä aiempaa varmemmin ja innokkaammin, josta heräsi ajatus jatkaa sen tokouraa vielä ainakin voittajaluokkaan. Syksyllä osallistuimme möllitokoon voittajaluokassa, ja sen jälkeen kuitenkin oli todettava, että kilpailumielessä ylemmät luokat eivät edelleenkään Vinskin juttu ole. Niinpä se saikin jäädä tokosta eläkkeelle ja SM-joukkuetoko jäi sen viimeiseksi kisasuoritukseksi lajissa.

Ihan ex tempore aloitimme Vinskin kanssa uuden lajin elokuussa. En ollut koskaan ajatellut ryhtyä harrastamaan vepeä, mutta jotenkin se mielenkiinto sitten heräsi muiden vepetarinoita kuullessa ja vaihtoehtolajeja miettiessä. Yllätys oli suuri, kun sain meille treenipaikan heti, ja ehdimme päästä hyvään alkuun lajissa ennen talvitaukoa. Vinski tykästyi lajiin heti, ja niin tein itsekin! Vinski on aina ollut vedessä kuin kotonaan, ja edistyi treeneissä hyvin.

Vuoden 2016 osalta toivon, että Vinskin terveys jatkuisi yhtä hyvänä. Tokon tai pk:n suhteen ei tosiaan enää tavoitteita ole, mutta kyllä niiden parissa silti on tarkoitus kotitarpeiksi puuhastella.

Vepeä on tarkoitus jatkaa. Sen näyttää aika, voiko vepestä myös tulla tavoitteellinen laji edes johonkin pisteeseen asti, vai muodostuvatko tokokummitukset tässä riesaksi.

Kipin vuoteen 2015 sisältyi synkkiäkin sävyjä. Kesäkuussa kävimme luustokuvissa, ja lonkat ja kyynärät olivat priimaa, mutta selkä ei. Jatkuvien jumitusten syyksi paljastui spondyloosi, joka Kipillä on ollut jo kauan ja jonka taustasyyksi epäillään kroonista välilevytyrää ja traumaa. Diagnoosi selitti paljon sen outoja oireita ja ailahtelua treeneissä. Kuitenkin pysyvän ja todennäköisesti etenevän sairauden löytyminen oli yllätys ja järkytys ja heitti varjon tulevaisuuden ylle. Olin kovasti haaveillut, että saisin Kipistä pk-koiran, mutta diagnoosi murskasi ne haaveet.

Syksyllä Kipi lisäksi loukkasi häntänsä autossa treenien jälkeen ja sai erittäin pahan kipukohtauksen, jonka takia se söi kipulääkkeitä, kävi akupunktiossa ja kraniohoidossa.

Vuoden mittaan Kipi treenasi tokoa, tottista ja jälkeä. Selkädiagnoosin ja häntävamman jälkeen alkoi ohjaajan into ohjattuja pk-treenejä kohtaan laantua, ja treeneissä käynti sai jäädä. Tokon suhteenkin into on välillä ollut koetuksella, kun treeneissä ja koiran asenteessa on ollut ajoittain ongelmia, ja lisäksi syksyinen möllitoko osoitti, että kisavalmius on vielä kaukana. Aina sitten kuitenkin on jostain löytynyt intoa vielä jatkaa, vaikka sitten vähän harvakseltaan ja yskähdellen.

Viime vuoden aikana myös opin tuntemaan Kipiä paremmin. Pentu- ja murkkuajat alkoivatkin olla taakse jäänyttä elämää, kun Kipi elokuussa täytti kaksi vuotta. Kipi on aina ollut reipas ja avoin koira, mutta joissain tilanteissa se saattaa olla myös herkkä ja paineistuva. Toisaalta se monissa tilanteissa on hyvinkin kovapäinen ja sinnikäs. Jonkin verran terävä ja omistushaluinen. Arjessa iloinen ja tuulennopea, tokossa toisinaan vähän tosikko ja vauhtia säästelevä, mutta parhaimmillaan siinäkin iloinen ja innokas. Kaiken kaikkiaan koira, jolla on monia puolia, rakas ja joskus raivostuttavakin pieni ruskea <3

Vuodelle 2016 toivon tietenkin eniten, että Kipi pysyy mahdollisimman hyvässä kunnossa. Toivon myös, että suhteemme syvenee edelleen ja opin vieläkin paremmin tuntemaan Kipin sielun syövereitä. Jälkeä ja tottista puuhastellaan omaksi iloksi silloin kun siltä tuntuu, tokoa yritetään treenata hieman systemaattisemmin.

Tokon osalta jatkamme hallitreeneissä käymistä talvikauden ajan, ja toivottavasti myös pääsemme mahdollisimman usein tuuraamaan seuran ohjattuihin treeneihin. Treenikavereita muutenkin toivottavasti välillä saamme. Tavoitteena on työstää hyvää mielentilaa, liikkeiden osia ja kokonaisuuksia sekä häiriönsietoa, eli siis kaikkea ;) Kiva ylläri olisi, jos jossain vaiheessa vuotta saisimme alo-luokan korkattua.

Entäs sitten ne henkilökohtaiset tavoitteet? Toivon, että opin ja oivallan uutta eläimistä, erityisesti koirista, ja kouluttamisesta. Olen siitä onnellisessa asemassa, että pakostikin opin ainakin jotain uutta jo opiskelujen ansiosta. Toivoakseni voin hyödyntää oppeja omassakin arjessa omien eläinten kanssa ja opin ja oivallan niistä lisää. Tavoitteena on myös suunnitella treenit entistä paremmin ja kirjata ne treenipäiväkirjaan. Enkä panisi yhtään pahaksi, jos tämä vuosi toisi tullessaan laumaan uuden pennun. Mutta se ei ole minun vallassani oleva asia, että sopivaan pentueeseen syntyy sopivana ajankohtana sopiva määrä sopivaa sukupuolta.