Silmäkontrollissa ja taas retkellä

Tänään oli Kipin silmäkontrolli. Tällä kertaa vein sen meidän tutulle sisätautilääkärille. Olisin vienyt jo heti silloin kun silmä alkoi oireilla, mutta hänelle ei ole helppo saada akuuttiaikoja. Muuten pidän mieluusti poikienkin hoidon hänellä aina kun mahdollista, koska ei hyvää (=parasta) kannata vaihtaa, ja on kiva, kun on joku joka tuntee koirat ja niiden vaivat vähän paremminkin. 

Aika oli puoli tuntia myöhässä, mikä ei suurena yllätyksenä tullut, kun ollaan joskus ennenkin saatu odotella. Normaali katastrofiperjantai kuulemma. Mutta siinä missä moni muu eläinlääkäri olisi tässä tilanteessa (tai ihan normitilanteessakin) tehnyt nopeasti vain välttämättömimmän eli vilkaissut silmän kunnon, niin meidän lääkäri on toista maata. Hänestä ei välittynyt mitään kiireen tuntua ja hän teki Kipille myös yleistutkimuksen kuten hän aina tekee, ja ehdin kysymyksiäkin esittää. 

Kipi oli varsin hyvässä kunnossa, mutta anaalit olivat täynnä ja ne tyhjennettiin. Sama tehtiin viime käynnillä, mutta koskaan sitä ennen ei tätä ongelmaa ole ollut. Jatkossa lisäänkin enemmän kuitua Kipin ruokaan. Kuidulla on hyvä samalla korvata muuta ruokaa, koska Kipin pitäisi laihtua. Ei ole ennen tätäkään ongelmaa ollut. Viime syksynä eläinlääkäri sanoi, että Kipi saisi hieman lihoa. Se on aina ollut taipuvainen olemaan hyvin hoikka poika, vaikka se on laskennallisesti syönyt enemmän kuin tarpeeksi.

Aloin siis viime vuoden loppupuolella lisätä Kipille vielä lisää ruokaa, mutta sillä ei pitkään aikaan ollut mitään näkyvää vaikutusta. Lisäsin määrää yhä ja jossain vaiheessa unohdin seurata tilannetta tarkasti ja tuudittauduin siihen, että se nyt vaan ei liho, ja hups vaan, sitten huomasin Kipin kyllä lihoneen ja vieläpä enemmän kuin olisi tarvinnut. Mutta hirveän hitaasti sillä nämä muutokset tapahtuvat. Nytkin se on ollut laihiksella jo hyvän aikaa, mutta mitään tuloksia ei näy. Ehkä joskus myöhemmin sitten.

Hirveän erilaisia aineenvaihduntoja on koirillakin. Jippo oli sellainen, joka söi määrällisesti kovin vähän ja oli silti hyvässä lihassa, aavistuksen joskus ehkä liiankin hyvässä, mutta ei koskaan lihava kuitenkaan. Urokset on melkein järjestään ollut suorastaan vaikea pitää hyvässä lihassa, paitsi nyt sitten näyttää Kipille ylimääräinen rasvakerros jämähtäneen. Ei ole kukaan koiristani ennen yhtä pyylevä ollutkaan, joten kokemus se on tämäkin. 

Silmä oli parantunut täysin, mikä oli ilahduttava uutinen. Antibioottitipat saa nyt jättää pois, mutta silmägeeliä eli keinokyyneliä voi jatkaa vielä viikonlopun yli.

Ikä on tuonut Kipillekin pari syylää kropan alueelle ja yhden irtonaisen kirsun alle. Ikenessä on kova 2 mm patti. Toinen kives sillä on vähän toista suurempi ja pinkeämpi. Näitä seurataan, ne eivät ole tällä hetkellä huolestuttavia asioita. 

Kipi jännittää yleensä sen verran eläinlääkärissä, ettei se käyttäydy siellä normaaliin ylitsevuotavan innokkaaseen tapaansa, mutta nyt se päätti tehdä poikkeuksen ja heittäytyi lattialle selälleen kiemurtelemaan ja pyytämään rapsutuksia. 

Vinski oli mukana eläinlääkärissä, koska en viitsinyt jättää sitä autoon odottamaan kohtalaisen lämpiman sään takia, enkä kotiinkaan, koska olimme lähdössä suoraan retkelle käynnin jälkeen. Eläinlääkäri ehti huomioida myös Vinskin, vaikkei se asiakkaana ollutkaan. Nyt se kuulemma ensimmäistä kertaa vaikutti vanhalta, kun oli tätä ennen ollut aina ikäistään nuoremman oloinen. Voi meidän vanhusta.💓 Eläinlääkäri kysyi, onko Vinskillä esiintynyt pissailuongelmaa, ja saatoin kertoa ettei pitkään aikaan ole tätä ongelmaa ollut - minkä jälkeen oli pakko koputtaa puuta...

Vanhus itse

Koska suolistoasiat aina mietityttävät minua, niin kysyin, onko bordercollieilla paljon suolistosairauksia. Olen ollut siinä käsityksessä, että bordercollie on riskirotu, ja eläinlääkäri vahvisti tämän, rodulla tosiaan on suolistosairauksia suhteessa paljon. Usein ongelmia ei hänen mukaansa kuitenkaan tiedosteta, vaan ne laitetaan esimerkiksi stressivatsan piikkiin. Bordercollie on usein kiihkeä koira ja siksikin on helppo näin ajatella. 

Toisaalta sitten kiihkeys varmaankin osaltaan peittää joitain oireita, ei mitään ripulia kylläkään, mutta muunlaisia. Luulen, että bordercolliet ovat joskus vielä taitavampia oireiden peittämisessä kuin monet muut rodut. Ehkä siksi Draamankaan kohdalla ei ole tullut mieleen esim. kipujen mahdollisuus silloin kun sille tuli kodinvaihtoon johtaneita ongelmia. Ei minullekaan kyllä sitä ottaessani juolahtanut tämä mahdollisuus mieleen, vaikka opiskelin silloin mm. eläintenkoulutusta. Eikä näissä aina tietenkään kaikkien kohdalla ole kyse kivuista tai pelkästään kivuista.

Myöhemmin Draama näytti jotkut ongelmat selvästikin, mutta ei kaikkia kylläkään. Viime vuonna puhuin meidän eläinlääkärille siitä, miten pahalta oli tuntunut, kun Draama joskus jonkin äkillisen tuntemuksen takia lenkillä paineistui hetkeksi ja katsoi minua anovasti, mutta en voinut auttaa mitenkään, tsempata ja lohduttaa vain. Se hyvä puoli näissä oli, että ne tilanteet kestivät vain muutamia sekunteja eikä niitä joskus ollut pitkiin aikoihin ollenkaan. Eläinlääkäri sanoi, että siinä tilanteessa oli tärkeää saattanut nimenomaan olla tarve tulla nähdyksi. 

Ja juuri siltä minusta tuntui taas tämän käynnin jälkeen, juuri siinä(kin) meidän eläinlääkäri on niin taitava. Minä ja koirat olimme tulleet nähdyksi ja kuulluksi. Terveyttä oli taas katsottu kokonaisvaltaisesti. Eläinlääkäri kirjoitti käynnistä A nelosen verran tekstiä, vaikka kyse oli vain silmäkontrollista. 

En ihmettele, että meidän lääkäristä saa lukea niin paljon kehuja. Ja juuri sen ansiosta hänet itsekin silloin löysin, kun etsin Draamalle uutta sisätautilääkäriä. Jos hänenlaisiaan olisi enemmän, niin maailma olisi paljon parempi paikka. 

Pääsimme lähtemään lääkäristä hyvissä ajoin ennen puoltapäivää ja lähdimme suoraan retkelle vapaapäivän kunniaksi. Olin tutkinut eri paikkoja netistä ja päättänyt jo mennä johonkin ihan uuteen paikkaan, ehdin jo valitakin kohteen. Sitten luin tarkemman selostuksen reitistä ja muutin mieleni. Siellä olisi ollut paljon esimerkiksi pitkospuita, ja mietin olisivatko ne vähän haastavia Vinskille ja olisivatko ne myös liukkaita eilisen rankkasateen jäljiltä. Keskeisimmille alueillekaan en halunnut lähteä, koska perjantai voi jo olla muita arkipäiviä vilkkaampi päivä, ja olin juuri lukenut selostuksen miten joku oli juuri siellä päin kohdannut hirveitä sikailijoita ja väenpaljouden. Tosin se oli ollut pahimpaan korona-aikaan, jolloin ihmiset sekoilivat ulkoilualueillakin tavallista enemmän, mutta silti.

Niinpä päädyimme, öh, taas meidän entisille kulmille. Siellä on niin kivaa se, kun tietää mitä saa ja tietää myös löytävänsä eväspaikan. Joskus sellaistakin on saanut etsiä pitkään, jos edes sopivaa kalliota ei tule vastaan ja mitään rakennettuja taukopaikkoja ei ole tai ne ovat kansoitettuja.

Lähdimme heti kiertämään meidän tavallista lenkkiä. Koirat saavat yleensä olla vapaana reilut puolet tästä reitistä. Kytken ne heti jos joku tulee vastaan, mutta harvoin tulee. Tällä kertaa niin kävi, ja meitä vastaan käveli yllättäen vähän mörököllin oloinen mieshenkilö. Hän kehui koiria komeiksi ja sai heti anteeksi, että häiritsi rauhaamme.😀 Muita ei vastaan tullut.

Noille selkävaivaisille vanhuksille on todella tärkeää saada liikkua myös ilman hihnaa. Kauas ne eivät lähde eivätkä häiritse ketään. Aiemmin kesällä kerran meidän pikkumetsässä oli juuri pesästä lähtenyt linnunpoikanen maassa ja huolestuneet emot tsirputtivat ilmassa. Poistuimme heti kauemmas häiritsemästä niitä, eivätkä pojat kiinnittäneet poikaseen tai muihin lintuihin mitään huomiota. Ne jättävät aina linnut rauhaan. Nyt kun olemme öisin nähneet myös kettuja ja rusakoita, niin eivät ne niistäkään välitä. Helppoja lenkkikavereita ovat, Kipin ennestäänkin aika vähäinen riistainto näyttää hiipuneen, ja Vinskillä ei sellaista ole koskaan ollutkaan. Eivät nuo koskaan ole kiinnittäneet mitään huomiota edes käärmeisiin, vaikka niitäkin on lähietäisyydeltä useampi nähty. Eivät ole muutkaan koirani - paitsi Nasta, joka kerran paimensi käärmettä meidän pihalla. 

Pidimme evästauon jo tämän ensimmäisen lenkin varrella, vaikka yleensä pidämme sen myöhemmin, enkä niin edes välitä evästellä ihan reitin vieressä. Mutta oli jo nälkä, eikä siitä kuitenkaan nytkään ketään ohi mennyt.

Huomasin evästauolla, että Kipiltä valui vielä vihreää väriainetta silmästä lääkärikäynnin jäljiltä.

Metsäänkin poikkesimme taas reitin varrella, kuten aina tällä lenkillä. Siellä on kiva kulkea upottavalla sammalalustalla. Olen kulkenut siellä jo 16 vuoden ajan ja vain kerran olen siellä samaan aikaan nähnyt kaksi ihmistä kauempana.

Kun palasimme reitiltä pääkallonpaikalle, niin kiersimme vielä luontopolun ja kuljimme sitten rantoja pitkin. Pidimme kahdella tulipaikalla pienen huili- ja juomatauon. Ketään ei kummassakaan ollut, mutta toiseen tuli yksi perhe juuri ennen kuin ehdimme lähteä pois. Perheenisä kysyi saako koiria tervehtiä ja seuraavaksi hän jo ihmetteli, että onpa tosi sosiaalisia koiria. Perheen teinitytär valitti, että oli kylmä ja talvitakki olisi tarpeen. Niin ollaan kaikki erilaisia, minulla oli hyvinkin lämmin lyhythihaisessa paidassa.

Jätimme perheen virittämään tulta ja poikkesimme vielä saunarannassa ja sen viereisessä koirarannassa katselemassa hanhia. En päästänyt koiria uimaan, se ei olisi ollut kovin järkevää sinilevän takia. Aikoinaan uitin tuolla koiria paljon keväällä ja alkukesästä, sinilevän tulon jälkeen en enää loppukesän tai syksyn aikana. Juuri siellä Vinski pikkupentuna suoritti ensiuintinsa. Nyt en ole moneen vuoteen uittanut koiria siellä edes sinilevättömänä aikana, koska se järvi on vuosi vuodelta muuttunut rehevämmäksi ja vedenlaadultaan aina vain epäilyttävämmäksi. Koirilla ei enää ole mitään odotusarvoa uimisen suhteen siellä liikkuessa, joten siellä on helppo lenkkeillä. Toisin on joissain muissa paikoissa...

Tuolla alueella on useampi tulipaikka ja eväspaikkoja vieläkin useampia, joten aina löytyy rauhallinen paikka tauolle. No aurinkoisena sunnuntaipäivänä en ole ehkä kokeillut vielä..?

Oli taas virkistävää viipyä tuolla ajan kanssa. Vaikka asuin siellä pitkään ja lenkkeilin siellä ennen joka päivä, niin en koskaan ole kyllästynyt siellä liikkumaan. Mutta täytyy kyllä silti lähiaikoina kokeilla jotain uuttakin paikkaa.

Nyt ei ollut kahvila auki