Keskikesää

Niin se aika rientää ja yltäkylläinen keskikesä on jo täällä. Juhannusta ollaan vietetty jokseenkin koiramaisissa merkeissä. Nämä kuvat on kuitenkin otettu jo vähän ennen juhannusta.

Treenattukin ollaan aina välillä. Viime viikon perjantaina tokoilimme Minnan kanssa ja kokeilimme Kipille samoja häiriöitä, joita Oilin koulutuksessa käytettiin. Minnan luoksetulohoukutteluun Kipi lankesi kerran, muttei enää toista kertaa. Minnan maahanmenokäskyihin se ei retkahtanut kertaakaan, mutta yhden kerran vähän nytkähti kyllä. Jee, edistystä! 

Sunnuntaina sitten oltiin lenkillä Pirjon ja Miio-sheltin kanssa. Kipi ei ollut aiemmin päässyt mukaan lenkille Miion kanssa, mutta hyvin se suhtautui pikku shelttiin ja kutsui sitä leikkiin. Vinski ja Kipi menivät uimaankin lenkin varrella ja yrittivät vakuuttaa myös Miiolle, että uiminen on ihan mahtavaa puuhaa. Kyllä Miioa vesi kovasti kiinnostikin, mutta se katsoi vielä parhaaksi pysytellä kohdassa, jossa tassut ylsivät pohjaan.

Lenkin jälkeen vähän tokoiltiin ja kokeiltiin Kipille taas samat houkutukset ja samalla tuloksella kuin Minnan kanssa. Kipi teki aika kivalla asenteella nyt muutenkin, vaikkei esim. luoksetulo mikään hirmu nopea taaskaan ollut. Mutta kun lopuksi otimme pätkän seuruuta, josta sitten vapautin Kipin loppupalkalle, niin siinä seuruussa Kipi väläytti ihan tosi kivaa asennetta.

Vinski oli taas viime tiistaina vepetreeneissä. Veneen haku ja hukkuva sujuivat ihan ok, mutta vientiin tuli taas joku iso klikki ja Vinski kääntyi jo alkumatkasta takaisin. Ehkä täyden matkan yrittäminen oli sille liikaa tai aallokkoa oli liikaa, mutta kun edellisellä kierroksella oli veneen haku onnistunut ilman mitään ongelmia, niin kuvittelin vienninkin menevän ihan hyvin niissä oloissa. Vaikka matkaa lyhennettiin reilusti, ei Vinski olisi halunnut mennä veneelle, mutta kahlasin itse veteen ja kerroin sille, että höpsis vaan, tämän osaat kyllä ja vene odottaa. Saimme me lopulta onnistumisia lyhyeltä matkalta, mutta Vinski sai nyt tyytyä pelkkään lihapullapalkkaan, ruokarasiaa se ei tuolla suorituksella ansainnut. Tuo Vinskin ajoittainen uskonpuute on tuttua jo tokoajoilta ja on harmi, että sitä esiintyy vepessäkin välillä, mutta kyllä Vinski on silti vepessä ollut keskimäärin reippaampi ja itsenäisempi kuin tokon irtoavissa liikkeissä. 

Edelliset vepetreenit menivät paljon paremmin, ja Matti Nenonen otti niistä hienoja kuviakin. Tässä kuvia Vinskin onnistuneesta viennistä, veneen hausta ja veneestä hypystä, joka ei ehkä niin tyylikäs ja lennokas ollut kuin joillain muilla, mutta pääasia, että hyppäsi.