Kipin lääkärikäyntejä ja treenejä

Toissaviikon tiistaina käytiin Kipin kanssa eläinlääkärin pakeilla selvittämässä, onko eturauhasen kanssa mahdollisesti jotain ongelmaa. Pissanäytekin vietiin samalla tutkittavaksi. Ihan puhdas oli näyte pikatestissä, eikä viljelyssäkään kasvanut mitään. Eturauhanenkin oli normaalilla paikalla lantiossa ja pieni. Anaalirauhaset sen sijaan olivat hieman pinkeät, mutta tyhjenivät helposti, ei mitään tulehdusta tai vastaavaa sielläkään.

Vaikka Kipi onkin tytöistä ja niiden jättämistä hajuviesteistä kiinnostunut nuori mies, niin ei kyllä voi sanoa sen olevan yliseksuaalinen. Ei se koskaan ole seonnut kokonaan, jättänyt syömättä tai mitään sellaista. Näyttää siltä, että se vain toisinaan aktivoituu tässä asiassa vähän enemmän, ollessaan paikassa, missä hajuja on paljon. Eläinlääkäri sanoi sitäkin, ettei eturauhasongelmia yleensä noin nuorelle tule, mutta ei se käsittääkseni mitenkään tavattoman harvinaista silti ole.

Marin käsittelyn jälkeen Kipi on ollut ihan eri koira, tasapainoisesti liikkuva ja täysillä mukana treeneissä. Toissaviikon torstaina oltiin ohjatuissa tottistreeneissä Talissa. Otettiin seuruuta, eteenmeno, hyppynouto ihan matalalta ja loivan A-esteen kiipeämistä. Hienosti, keskittyneesti ja innolla Kipi teki kaiken.

Viime viikon tiistaina oltiin taas ohjatuissa tottistreeneissä Marketanpuistossa. Tällä kertaa otettiin ilmoittautumista, paikkamakuu ja vauhtiluoksetulo. Kipi teki vapautuneesti, piti hyvin kontaktia, pysyi hienosti paikalla hyvässä asennossa ja tuli tosi kovaa luokse. Palkkautui myös lelusta tosi hyvin ja jäi rallattelemaan lelun kanssa, mitä ei tehnyt jumissa ollessaan. Yksi ryhmäläinen kysyikin, että olikos tämä se koira, jolla oli jotain ongelmia. Niin oli erilainen nyt. Tuntui itsestäkin tosi kivalta treenata sen kanssa ja suretti, että se on niin paljon joutunut jumeista kärsimään. Kyllä nuo jumitukset aika kokonaisvaltaisesti vaikuttavat koiran arkeen ja hyvinvointiin.

Snoopy pääsi samoissa treeneissä kaksi kertaa häiriökoiraksi toiselle koiralle ilmoittautumiseen ja oli hienossa kontaktissa koko ajan. Vinski pääsi treenien jälkeen kentälle vähän tokoilemaan. Se sai lopuksi juosta ruutuun, jossa oli kissanruoka odottamassa, ja kyllähän se aika hyvää vauhtia meni.

Viime viikon keskiviikkona sitten oli tosi jännä päivä, kun Kipi oli luustokuvissa. Olin miettinyt parasta aikaa ja paikkaa kuvauksille jo pitkään. Toisaalta olisin halunnut kuvauttaa Kipin heti kuvausiän tultua täyteen, mutta kun se on koko ajan ollut kropaltaan niin keskeneräinen, niin pidin parempana antaa sille vähän aikaa vielä. Tammikuussa juttelin asiasta rokotuskäynnillä eläinlääkärin kanssa ja hän oli samaa mieltä, että vielä kannattaa odottaa muutama kuukausi. Esitin huoleni jatkuvista jumeista ja ajoittain huonosta takapään käytöstä ja kerroin pelkääväni selkä- ja/tai lonkkavikaa. Eläinlääkäri kopeloi koko koiran, taivutteli lonkat ja tunnusteli selän. Ei mitään reaktiota missään ja liikeradat hyvät. Myös asentotuntoreaktiot normaalit. Ja toissaviikon eturauhastutkimuksen yhteydessä tehtiin samat tutkimukset uudestaan, ei mitään reaktioita nytkään.

Päätin kuitenkin, että on jo korkea aika varmistua luuston tilasta kuvauksilla. Pitkän pohdinnan jälkeen vein Kipin kuvauksiin tutulle klinikalle ortopedisesti suuntautuneelle eläinlääkärille. Kuvaukset eivät kyllä sitten sujuneet yhtään niin kuin olisin toivonut :( Kuvia ei ottanut eläinlääkäri itse, vaan hoitaja. Tiesin kyllä, että joillain klinikoilla hoitajat tekevät kuvauksia. Itse asiassa Kipin välikuvat etupäästäkin otti hoitaja. Eihän siinä sinänsä mitään, jos hoitaja ottaa kuvat, mikäli on huolella perehtynyt asiaan ja tietää, mitä virallisiin kuviin vaaditaan. Jotkut kokeneet hoitajat voivat olla parempiakin kuvaajia kuin osa eläinlääkäreistä. Nyt ei kuitenkaan ollut niin. Kipiltä kuvattiin kyynärpäät, selkä ja lonkat. Ensin kyynärpäät. Oikeasta kyynärpäästä saatiin heti hyvä kuva, mutta vasemmasta ei. Toisenkin yrityksen jälkeen hoitaja oli epävarma, oliko kyynärpää kuvassa oikeassa asennossa ja haki eläinlääkärin katsomaan. No ei ollut, joten vielä yksi kuva tarvittiin.

Sitten vihdoinkin päästiin kuvaamaan selkää, mikä asetteluineen kesti tosi kauan. Pari kuvaa meni hylkäykseen vaaleuden takia. Lopulta oli kolme kuvaa kasassa, mutta kun eläinlääkäri piipahti pikaisesti paikalla, ilmoitti hän kuvia vilkaistuaan, etteivät ne kelpaa Kennelliitolle tuollaisena, ei näy tarpeeksi monta nikamaa kuvassa. Kipin alta oli jo otettu pehmusteet pois ja nyt kaiken joutui aloittamaan alusta taas! Olin aika hiilenä, vaikken sitä ehkä ulospäin näyttänytkään.

Lopulta oli selkä kuvattu, ja lonkkakuvausta varten sentään eläinlääkäri tuli avuksi ja minut heitettiin ulos röntgenhuoneesta. Se ei kovin kauan kestänyt, mutta eipä se lonkkakuva sitten aivan suora ollutkaan, lausumaan sen kyllä varmaan silti pystyy. Yhteensä Kipi oli maannut kuvauspöydällä jo ainakin tunnin! Ja kun hoitaja kantoi sen ulos röntgenistä, antoi hän tiedottoman koiran pään retkottaa ilman tukea, mitä katsoin aika pahalla. Jipon niskaongelmien jälkeen en suhtaudu kovin kevyesti näihin juttuihin. En ymmärrä, miksei hoitajille opeteta tällaisia ihan perusasioita! En myöskään ymmärrä, että jos olen varannut ajan tietylle eläinlääkärille ja vietän klinikalla puolitoista tuntia, niin sitten siitä ajasta näen lääkäriä vain pari minuuttia. Ja miksi virallisten kuvien ottaminen annetaan sellaisen henkilön tehtäväksi, joka ei tiedä, mitä virallisiin kuviin vaaditaan?

Kuvaukset maksavat nykyään ihan helvetin paljon, joten sillä rahalla kyllä olettaisi saavansa asiantuntevaa ja huolellista työtä. Virallisilla kuvilla on tärkeä merkitys ja niiden soisi olevan tarkasti otettuja ja tasalaatuisia. Ihan erityisesti minua harmittaa, että Kipi joutui olemaan rauhoitettuna yli tunnin tämän takia, ja sai se ylimääräistä säteilyäkin.

Muiden koirien kohdalla kuvaukset ovat sujuneet paremmin. Snoopyn kuvasi kokenut ortopedi, lonkat ja kyynärät virallisesti ja lanneselän epävirallisesti. Vähäeleisesti ja nopeasti ortopedi asetteli koiran kuviin, kuvat onnistuivat kerrasta, olivat huippulaatuisia ja koko homma nopeasti ohi. Valitettavasti kyseiselle ortopedille ei enää voi mennä, kun on jo edesmennyt :(

Eläinlääkäri antoi arvionsa Kipin kuvista. Palaan tuloksiin ja niiden analysointiin tarkemmin joskus myöhemmässä vaiheessa. Priimalta näytti suurimmaksi osaksi, mutta yksi ikävä löydös siellä valitettavasti oli. Saa nähdä, miten kauan Kennelliitolta kestää lausua kuvat, taitaa olla ruuhkaa tällä hetkellä. En ole saanut edes laskua vielä, vaikka jotkut ovat sen saaneet jo kuvauspäivänä.

Tänään Kipi pääsi taas Marin käsittelyyn, jotta saatiin heti oiottua koira kuvausten jäljiltä. Kyllä siellä esimerkiksi nilkoissa tuntuikin venytyksen jäljet. Vähän niskan alapuolella puolestaan oli pientä laittamista niskan retkottamisen jäljiltä. Kokonaisuutena kroppa oli edelleen hyvällä mallilla viime käynnin jäljiltä.

Näytin Marille Kipin röntgenkuvat kännykältä ja hän ihmetteli, miksei eläinlääkäri ollut ehdottanut selän kuvaamista myös toisesta suunnasta. No kovin oli hätäinen koko tilanne, vaikka niinkin kauan klinikalla viivyin, eikä sitten mennyt tämäkään yksityiskohta niin kuin olisi pitänyt.

Koska Kipin käsittelyn jälkeen jäi vielä aikaa, niin Snoopykin pääsi käsittelyyn. Siltä käsiteltiin kaularankaa ja ristiluun aluetta, silmät ummessa se nautti käsittelystä.