Ollaan näköjään juututtu nyt tällaiseen kehään, että käydään aina välillä tervehtimässä eläinlääkäriä ja siinä välissä vähän ehkä treenataan. Kipin kuvausten jälkeen minua ei tosin huvittanut treenata yhtikäs mitään yhdenkään koiran kanssa päiväkausiin. Viime tiistaina vihdoin otin itseäni niskasta kiinni, ja asiointireissun yhteydessä piipahdimme seuran kentällä vähän treenaamassa. Kipi otti vain vähän seuruutreeniä, koska se oli edellisenä päivänä ollut Marin käsittelyssä. Vinski treenasi pk-tottista. Seuruuta, juoksusta seisominen ja luoksetulo, eteenmeno ja pk-esteitä.
Vinski teki kivalla asenteella, asenne sillä todellakin on mennyt eteenpäin! Ja oli vieläpä aika nopeakin luoksetulossa ja eteenmenossa, joten jotain on tehty oikein sen kanssa viime aikoina :) Pk-esteitä on Vinskin kanssa treenattu touko-kesäkuun aikana joku kolmisen kertaa. Hypyn kanssa on joka kerta ollut ongelmia, Vinski saattaa joskus hypätä ihan lennokkaasti n. 70 sentistä ja sitten taas ehdottomasti kieltäytyy. Korkeampaa hyppyä ei olla edes yritetty. Mutta A-esteellä Vinski on yllättänyt minut, nytkin se ylitti esteen ensi yrittämällä ja näytti tekevän sen vieläpä mielellään. Jos sen saisi oppimaan edes A-esteen kunnolla, niin voisi joskus jopa harkita pk-koetta, kun olisi edes jonkinlainen mahdollisuus tulokseen. Toisaalta minulla on pieni epäilys, että pk-esteet saattavat lisätä Vinskin oireilua. Jos näin osoittautuu olevan, niin sitten esteiden treenaaminen unohdetaan. Muutenkin saattaa olla, että vaikka se oppisi suorittamaan A-esteen luotettavasti tutuilla kentillä, niin koetilanteessa se ei välttämättä vierasta estettä suorittaisi. Mutta on joka tapauksessa hienoa nähdä treeneissä sen välillä rikkovan rajojaan eri asioissa!
Keskiviikkona Vinski olikin sitten pitkästä aikaa akupunktiossa Aistissa. Vinski varasi tutkimuksessa painoa hieman enemmän vasemmalle takajalalle, selässä oli normaali jousto, lannerangan alueella lievää kireyttä ja oikean lonkan ojentaminen aiheutti epämukavuutta. Eli ilmeisesti lonkkahermo oli taas ärtynyt. Konsultoin akupunktioeläinlääkäriä myös Kipin suhteen, loistavaa kun oli mahdollisuus siihen.
Keskiviikkoiltana oli ohjatut tottistreenit Petikossa. Treenin teemana oli seuraaminen, ja Minna naksutteli aina sopivassa kohdassa merkiksi, että sain palkata Kipin. Alussa Kipi vaikutti hieman hajamieliseltä, mutta alkoi sitten työskennellä hyvin. Otettiin henkilöryhmäkin, eikä Kipi siitä häiriötä ottanut. Sitten se pääsi hetkeksi tauolle autoon ja tuli kentälle takaisin sen jälkeen, kun siellä oli treenannut juoksuinen narttu. Halusin nähdä, miten Kipi reagoi. Parkkipaikalta kentälle kävellessä sen nenä hakeutui maahan, mutta kentällä se keskittyi hienosti treeniin. Otimme kontaktia, seuruupätkän, luoksetulon ja leikimme. Olipa mukava nähdä, ettei se seonnut yhtään, mutta aika alussa oli juoksukin vielä, joskus olisi kiva treenata tärppipäiväisen nartun kanssa!
Vinski pääsi häiriökoiraksi tervun pariksi ilmoittautumistreeniin. Oli ensin hyvinkin korrekti ja piti hyvin kontaktia, mutta tuomaria kätellessäni se pomppi taas kainalooni, temppu, jonka se keksi BH-kokeessa! Mutta on kyllä mukavampi katsella hieman vallatonta ja innokasta kuin maansa myynyttä koiraa, joten en valita!! Lopuksi Vinski otti vähän tokoliikkeitä. Ei sekään töitä tehdessään nuuskinut maasta sulotuoksuja, mutta liikkeiden välissä nenä käväisi pari kertaa maassa.
Torstaina Kipi kävi ottamassa juhannuskännit hieman etuajassa. Se ryhtyi selvittelemään voimakkaasti kurkkuaan ja yökkäili välillä tuloksetta. Käytiin eläinlääkärillä tsekkaamassa, oliko nielussa jotain ylimääräistä. Ei näkynyt enää mitään, mitä siellä olikin ollut, niin oli jatkanut matkaa itsekseen. Oireetkin loppuivat. Harmitti, kun Kipi jouduttiin näin pian rauhoittamaan uudestaan ja vieläpä periaatteessa ihan turhaan. Mutta muuten käynti meni hyvin, eläinlääkäri oli informatiivinen ja tiedottoman koiran nostotkin sujuivat asiallisesti. Hyvä niin, kun Kipin kuvauksissa tosiaan turhan moni asia meni pieleen, mutta olen kyllä muuten kyseisestä klinikasta tykännyt. Kuvauksia tuskin siellä jatkossa teetän kuitenkaan... Tällä kertaa kokeilimme meille uutta klinikkaa jo senkin takia, ettei lyhyellä varoajalla ihan mihin vaan olisi päässyt.
Juhannusta vietimme rauhallisesti kotosalla. Pikkuisen oli märät lenkkeilykelit.
Ensimmäistä kertaa täällä asuessa kävi niin, ettei juhannusruusu kukkinut juhannuksena, kukat olivat vasta nupuilla. Vielä tänäänkään ei yksikään kukka ole kokonaan auki, vaikka nythän se varsinainen juhannusaatto olisi, ellei juhannusta olisi siirretty viikonloppuun.
Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina lähdettiin Kipin kanssa kahdestaan Luukin tienoille ja treffattiin siellä Pirjo ja Repe. Tehtiin yhteinen lenkki ja sen jälkeen otettiin vähän tottista parkkiksella. Otin Kipillä seuraamista ja jääviä liikkeitä, koska asfaltilla ei mitään vauhdikkaampaa viitsinyt tehdä. Iloisesti ja keskittyneesti Kipi teki. Kotimatkalla pysähdyin vielä uittamaan Kipin, paitsi ettei se halunnut uida, vähän vain kahlasi. Se ei ole ennen uinut ilman, että vähintään Vinski on mukana, eikä nyt sitten osannut yksin mennä uimaan. Se näköjään tarvitsee kilvoittelukumppanin uidessa. Hassu koira.
Tällä viikolla ei sitten olla vielä tehty mitään muuta kuin lenkkeilty, mutta eiköhän me vielä ehditä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti