maanantai 5. helmikuuta 2018

Voihan eliminaatio

Vaihtelu. Se on päivän sana. Muutaman päivän sisällä on saanut ulkoilla lumimyrskyssä, poutasäässä, vesisateessa, räntäsateessa, nuoskalumessa, pakkaslumessa, paljaassa maassa, loskassa ja mudassa, kuratassujakin on saanut välillä pyyhkiä. Nyt on kunnolla pakkasta ja hanki on muuttunut kovaksi ja teräväksi nuoskavaiheen jälkeen, joten ulkoilu on haastavaa ja koirien tassut ja kynnet vaarassa. Erityisesti ottaa pattiin sään jojoilun aiheuttama liukkaus. Joku aika sitten kun maassa oli ohut kerros kevyttä pakkaslunta, niin siellä alla oli paikoitellen peilijäässä olevia kohtia, joita ei nähnyt. Niinpä meninkin muutaman kerran lenkillä nurin, ja Draama puolestaan liukasteli pian kraniohoitonsa jälkeen, ei sentään ihan nurin mennyt. Mutta silloin kyllä taas kerran mietin, että miksi ihmeessä kaikki tuntuu aina tapahtuvan juuri Draamalle?!? On ollut mietteissä, että olisiko syytä vaihtaa sen nimi johonkin sellaiseen, joka tarkoittaa tasaisen tylsää ja seesteistä elämää.







Koirat tietenkin nauttivat lumesta kovasti aina kun sitä on. Kipin kanssa vain joutuu käymään neuvotteluja lumen syömisestä, sitä kun kiehtoo erityisesti vastasatanut lumi turhankin paljon. Jos se onnistuu estelyistä huolimatta maistelemaan liikaa lunta, niin seurauksena on loputon määrä pissaa. Olen uhkaillut sitä vesimyrkytyksellä, ellei se paranna tapojaan, mutta eihän se usko.

Kipi ja Draama ovat kyllä monessa asiassa niin samanmielisiä ja sopivat mainiosti yhteen, että niiden touhuja on hauska katsella. Harmillista vain on se, että Vinskistä on tullut kolmas pyörä, joka ei kiinnosta noita kahta ollenkaan. Usein koiria vapaaksi päästäessäni päästän Kipin vasta hetken muiden jälkeen, jolloin Draama saattaa suostua pienen pätkän puolivaloilla juoksemaan Vinskinkin kanssa, vaikka se silloinkin lähinnä kyttää ja odottaa Kipiä. Kastraatio taisi pysyvästi laskea Vinskin arvoa muiden silmissä, harmillista kyllä.




Tammikuussa oli vielä lenkkireitin varrella tötsä kulkuesteenä tulvivan sillan kohdalla, joten toteutin haaveeni kiertotreenistä :D



Onni on koira, joka lenkkeilee iloisesti <3 Draama on nyt ollut lenkeillä energinen ja innokas, ja se on leikkinyt taas enemmän Kipin kanssa. Ajellun mahan aiheuttamaa lyhytaikaista oireilua lukuun ottamatta ei muutamaan viikkoon ole ollut kuin yksi lenkki, jonka aikana Draama jostain syystä oli vähän vaisumpi.



Vähän jännempi hetki koettiin viime perjantaina, kun piipahdettiin koirien kanssa siskon luona, ja Draaman eliminaatiodieetti katkesi sitten siihen. Siellä oli lattialla ruokakupissa koiranruokaa, jota perheen oma koira ei ollut syönyt. Tilanne, joka on itselleni täysin käsittämätön ja tuntematon, koska kaikki koirani ovat järjestään tyhjentäneet kuppinsa muutamassa sekunnissa. Epäuskoisena olen aina lukenut ohjeita siitä, miten koiran ruokakupin voi ottaa pois, jos se ei ole syönyt ruokaa 15 minuutin sisällä. Öö niinku mitä, itse harkitsisin jo piipaa-autoa, jos ruoka ei häviäisi saman tien kupista.

Kyläpaikassa oli tiedossa Draaman tiukka dieetti, mutta saataville oli nyt silti sitten epähuomiossa jäänyt ruokaa. Pöydiltä ei koirilla ole tapana ottaa syötävää, mutta lattialla oleva ruoka on niiden mielestä pääsääntöisesti vapaata riistaa, ellei toisin ehdi ajoissa ohjeistaa. Kipi ja Draama ryhtyivät siis heti toimeen, kun tupsahtivat ruokakupin kohdalle, Vinski haahuili vielä taustalla. Ennätin heti hätiin, eikä Draama ehtinyt montaa nappulaa syödä. Mutta kun se ei saisi syödä hippustakaan mitään muuta kuin omaa ruokaansa. Eläinlääkäri kehotti jopa pitämään sillä ulkona kuonokoppaa, ettei se söisi siellä mitään. Kokeilin sitäkin, mutta totesin, että kestäisi hetken saada Draama tottumaan koppaan niin, että se olisi sen kanssa rento. Niinpä olen mieluummin kytännyt ja tarvittaessa kieltänyt sitä ulkona. Lunta aina välillä suuhun menee, mutta olisi hassua, jos vesi yhdessä olomuodossaan eliminaation romuttaisi. Draamalle on myös tärkeää välillä saada irrottaa lumipaakkuja tassuista, ja olisi ikävää estää tämä kopalla. Myös keppejä on joskus suussa käynyt, mutta ne olen heti käskenyt irrottaa. Draamalla on myös tapana etsiä ulkoa papanoita syötäväksi, mutta niiden syönnin olen nyt haukkana estänyt. Kasveja nyt ei onneksi juurikaan ole saatavilla, kesäaikaan olisi paljon hankalampaa.

Sain kyllä slaagin, kun Draama pääsi syömään kiellettyä ruokaa. Ruoka lisäksi sisälsi kaikkea mahdollista epämääräistä; viljoja ja eläinperäisiä tuotteita ja varmaan miljoonaa lisäainetta, joten mahdollisia yliherkkyysreaktion aiheuttajia oli lukuisia. Kun on viikkokaudet vahtinut koiraa ja stressannut, ettei se sisällä eikä ulkona pääse syömään mitään kiellettyä, niin ei ole helppoa suhtautua pelkällä olankohautuksella tuollaiseen, kuten normaalisti tekisin. Ei ole helppoa juu ollut muutenkaan, kun on välillä jopa nähnyt ilon katoavan koiran elämästä, joten yllättävät vastoinkäymisetkin helposti tuntuvat vuoren korkuisilta.

Kuitenkin kriittisin aika eliminaatiodieetin kestossa oli jo ylitetty, ja lähiaikoina eliminaatiota muutenkin lähdetään purkamaan. Sikäli kun Draama edes oikeaoppisella eliminaatiolla vielä on ollutkaan. Jotkut tahothan ovat sitä mieltä, ettei sellaista voi kuivamuonalla tehdä, koska siinä on aina niin monta muuttujaa. Eläinlääkärin mielestä taas eliminaatio on luotettavinta juuri allergiaruoalla tehtynä jo senkin takia, että Draama on jo ennestään altistunut melkein kaikelle. No, kohta täytyy joka tapauksessa uskaltaa kokeilla muitakin ruokia ja kärsiä mahdolliset oireet.

Loppujen lopuksi taivas ei heti pudonnut niskaan tuon hairahduksen jälkeen, eikä mitään ihmeempää oireilua näkynyt. Tänään sitten Draama on välillä vähän köyristänyt selkäänsä ja reagoi mahan paineluun köyristämällä sitä lisää, joten ehkä reaktio tuli näkyviin viiveellä, tai sitten se johtuu jostain muusta. Tällaista tämä niin usein on, epätietoisuutta ja arpapeliä. Toivottavasti oireilu ei nyt tuosta pahene. Aika mahdotonta kyllä on loputtomiin välttää kaikkea mahdollista. Voin vain kuvitella, miten haastavaa olisi eliminaatiodieetti vaikkapa lapsiperheessä. Ennen varsinaisen eliminaation alkua myös isäni, joka ei yleensä koskaan anna koirille mitään syötävää, ojensi Draamalle pullapalan kahvipöydästä. Syöksyin heti kaivamaan sen pois Draaman suusta, ja sain kuulla ihmettelyä, että onko se niin tarkkaa noin pienen palan kanssa. Näyttää Draama olevan isänkin heikko kohta, kun se aina niin innokkaana kopittelee palloa hänen kanssaan :)

Sitä pelkään, ettei selkeitä tuloksia saada koskaan, että jatkossakin joku ruoka välillä näyttää sopivan ja sitten taas ehkä ei, eikä sopivia ja epäsopivia ruoka-aineita luotettavasti löydetä. Toivottavasti olen väärässä! Mutta Draaman kanssa nämä jutut eivät välttämättä ole niin yksinkertaisia, koska sen oireilu on ollut vähän epämääräistä. Kaikista oireista ei voi edes tietää, liittyvätkö ne mahajuttuihin vai johonkin ihan muuhun, kuten rankajuttuihin.

Nykyisestä ruoasta toivon meidän pääsevän kokonaan eroon jossain vaiheessa, mutta tärkeintä on tietenkin syöttää ruokaa, jolla koira voi mahdollisimman hyvin, vaikka se sitten olisi tuollaista omasta mielestä kummaa höttöä. Tilasin uuden säkin Saksanmaalta asti, ja se toimitettiin kotiovelle 40 euroa halvemmalla hinnalla kuin klinikalta ostettuna. Vielä kun voisi eläinlääkäripalvelut tilata jostain prosentuaalisesti yhtä hyvällä alennuksella!



Vaa'alla Draama ei hetkeen ole käynyt, kun emme poikkeuksellisesti ole nyt vierailleet klinikalla 1-2 kertaa viikossa. Mutta kohtahan me taas menemme. Silmämääräisesti (ja kopeloimalla) arvioiden se on saanut taas vähän lisää lihaa luiden päälle. Hölmöä tuossa Draaman ruoassa on sekin, ettei valmistaja jostain syystä halua paljastaa ruoan energiasisältöä. Annostusohje vaikutti melko pieneltä, ja olisin halunnut kalorimäärän tietää, vaikka tietenkin koirasta sen oikean määrän vasta näkee muutenkin. Samanpainoistenkin koirien tarve voi olla hyvin erilainen. Arvioin kuitenkin itse energiamäärän sen perusteella, mitä muut samantyyppiset ruoat samalla rasvaprosentilla sisältävät, ja hieman alakanttiin se pussin annostusohje tosiaan vaikutti olevan. Enemmän olen koko ajan antanutkin.

Draaman parantunut vointi on saanut myös aikaan sen, että on jopa tullut vähän uhrattua ajatusta treenien suuntaankin. Pikku juttuja tehdään keittiössä, pidemmän kaavan mukaan pääsee treenaamaan  hallissa joka toinen viikko. Joskus olen ottanut hallitreeneihin vain Draaman, joskus ovat pojatkin päässeet vähän piipahtamaan hallissa. Draaman palkkaaminen alkaa olla aina vaan haastavampaa, kun ehjiä leluja ei ole jäljellä. Viimeksi kävi hallilla huonosti viimeiselle patukalle, jolla saattoi jotenkin leikkiä.



Draaman kanssa olemme hallilla muutaman kerran treenanneet kiertonoudon loppuosaa, eli tötsältä noutamaan lähtemistä. Alussa Draama saattoi kiertää hypyn, mutta pienellä työstämisellä se sai jutun juonesta kiinni. Pari kertaa ollaan otettu alkuosaakin, ja se on huomattavasti haastavampaa kuin loppuosa. Draaman on vaikea luopua esteistä ja noutokapuloista ja juosta suoraan tötsälle.

Kokeilin myös yhdellä hallikäynnillä taas lähettää Draamaa ruutuun noutokapulan ohi, mutta sen oli ihan pakko taas ekalla yrittämällä koukata noutokapulalle. Noutokapula on kuin magneetti, josta sen on hyvin vaikea luopua. Heräsin sitten myös miettimään, että missäköhän jamassa tuo ärsykekontrolli mahtaa olla. Teinkin sitten keittiössä sellaisia testejä, että heitin noutokapulaa ja annoin vihjeen, joka ei merkitse mitään. Sinnehän se Draama iloisesti pinkoi perään väärästä vihjeestä, mutta kun otin kapulan vähin äänin pois ja toistin homman, niin se tajusi ruveta kuuntelemaan, eikä lähtenyt enää väärästä vihjesanasta. Sellaista jo ollaan aiemminkin treenattu, että heitän kapulan ja annankin jonkun ihan muun tehtävän, esim. maahanmenon. Nämä ovat menneet hyvin, vaikka joskus Draaman on ollut vaikea saada ajatus pois noutokapulasta. Se kapula vaan on niin siisti. Enkä yhtään tiedä, miten ja milloin Draaman suhde kapulaan on tuollaiseksi muodostunut.

Kaukokäskyt ovat kyllä varsinainen murheenkryyni. Takajalat elävät paljon, vaikka ollaan jumpattu säännöllisesti. Jumpatessa en näe kunnolla molempia takajalkoja, ja Draama siirtää joskus vain toista. Mitenköhän usein olen palkannut siitä, että se huomaamattani on siirrellyt toista jalkaa tai jopa molempia... Hankalia ovat erityisesti viimeksi mukaan tulleet vaihdot, eli seisomaan nousut ja seisomisesta istuminen. Olisi kyllä tarvetta apusilmille, eikä haittaisi, jos joku joskus pitäisi takajaloista kiinni. Nyt tuntuu, että koko homma menee ihan päin honkia.

Työstettävää on tosi paljon, mutta aina vaan Draaman kanssa on kiva tehdä! Päivä kerrallaan mennään, mitään pitkän tähtäimen suunnitelmia ei ole. Terveystilanne määrää tahdin.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti