sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Paluu normaaliin arkeen

Ollaan viimeisen parin viikon aikana taas päästy kiinni meidän normaaliin rytmiin, johon kuuluu muutamat treenit viikossa. Välillä treenataan vähän enemmän ja välillä vähemmän. Välillä pidetään täysin treenivapaita päiviä. Lenkillä käydään tietenkin joka päivä ja uimassa muutama kerta viikossa.

Hankin koirien käyttöön uintireissuja varten toisetkin liivit, koska haluan Kipin ja Snoopyn uivan mieluiten liivien kanssa. Enää ei tarvitse uittaa niitä joko erikseen tai antaa toisen uida ilman liivejä. Kipille liivit ovat tarpeen, koska se muuten välillä ui etupää ihan pystyssä, yrittäessään ehtiä heitetyn kepin luokse ennen muita. Se on hyvin kilpailuhenkinen nuorukainen. Snoopy taas tarvitsee liivejä jo ikänsä takia, ja se on viime aikoina menettänyt myös voimaa takapäästään. Vinski saa toistaiseksi uida ilman liivejä, koska se ui tasaisesti ja järkevästi.



Vähän väljät nuo liivit Kipille ovat, nousevat takaa vähän ylös, mutta ei se menoa haittaa. Kipi kun on kropaltaan mallia silakka, niin eivät sille muutkaan pukineet aina niin istuvia ole. Loimeensakin se melkein hukkuu. Oma räätäli olisi poikaa!


Treenivalikoimassa meillä on ollut pk-tottista, tokoa ja jälkeä. Pk pysyy ainakin toistaiseksi treenilistalla, vaikkei voi tietää, pääseekö kumpikaan aktiivi-ikäisistä koirista koskaan ensimmäiseenkään pk-kokeeseen asti. Jälki vaan on kivaa, ja pk-tottiksessa taas on perusjuttuja, joista on hyötyä myös tokossa. Pk-tottiksen etu on siinäkin, ettei sen treenaamisessa tarvita sellaista tavara-arsenaalia kuin monissa tokoliikkeissä, treenit on paljon helpompi laittaa pystyyn vaikka ex tempore.

Olen niin piintynyt pk-ihminen, että Kipi ja Vinski saavat tokossa jatkossakin luoksetuloissa ja noudoissa tulla ensin eteen istumaan ja vasta sen jälkeen sivulle. Tässä tavassa on tietenkin suurempi mahdollisuus pistemenetyksiin, kun suorituksessa on enemmän osa-alueita, mutta olkoon. En vain osaa kuvitella omia koiria tulemassa suoraan sivulle, ihan luonnotonta ;D

Viime viikon torstaina olimme piiitkästä aikaa jäljestämässä. Keväällä minulla oli sellainen ajatus, että tekisimme nimenomaan jälkeä paljon, mutta ensin se jäi tokon jalkoihin ja sitten tuli treenimasis. Nyt olimme Velskolassa ja meillä oli seuraakin, Seija kera Miinan ja Mollan. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa heitäkin, vaikka tuli myös vähän haikea fiilis, kun huomasin Miinassa joitain yhtäläisyyksiä tätiinsä Jippoon.

Kipi ajoi Seijan tallaaman jäljen reilun tunnin ikäisenä. Pituutta oli muutamia satoja metrejä, keppejä neljä, jälki mutkitteleva. Kaunis kesäilta vaihtui sateeksi vähän ennen kuin lähdimme jäljelle. Ajoimme jäljen Kipin kanssa kahdestaan ja jälki oli merkkaamaton, joten oltiin lähellä koetilannetta. Otimme vain parin metrin janalähdön ja Kipi nosti jäljen hyvin. Alkujäljen aikana Kipi seilasi siihen malliin, ettei varmaankaan ollut omalla jäljellä vaan jossain harhajäljillä. Sitten oma jälki taas löytyi ja ensimmäinen keppi myös. Loppujäljen Kipi selvitti mallikkaasti, mutta toisen kepin se jätti, loput kaksi ilmaisi.

Vinski ajoi itse tekemäni jäljen vaihtelevassa maastossa, alku ja loppu kulkivat suopursujen keskellä ja keskiosa koostui metsästä ja kallioista. Vinski jäljesti hyvin, maaston vaihtelu ei sitä haitannut, mutta siltäkin jäi neljästä kepistä se kakkonen nostamatta.

Snoopy sai myös oman n. 250 metriä pitkän, Seijan tallaaman jäljen. Sekin merkkaamaton ja kahdestaan ajettiin se, ja yhdessä jyrkässä kulmassa jo mietin, ollaanko enää menossa oikeaan suuntaan. Mutta niin selvitti Snoopy jäljen loppuun asti luotettavasti ja nosti molemmat kepit myös. On kyllä hyödyllistä ajaa joskus merkkaamattomia jonkun muun tekemiä jälkiä niin, ettei jäljentekijä edes ole mukana. Pääsee todellakin treenaamaan pimeää jälkeä. Treenien jälkeen oltiin läpimärkiä kuten niin monta kertaa tänä kesänä muutenkin, mutta hyvin tyytyväisiä.

Pk-tottistreeneissä Vinski on välillä ottanut myös esteitä. Hyppyä ollaan tehty 80-90 sentistä ja Vinski on yllättänyt ja hypännyt menohypyt epäröimättä, takaisin tullessa sitten kiertänyt. Ajattelin ilman muuta sallia sille tuon kiertämisen, mutta kun se myöhemmin kiersi takaisin tullessa myös 60 sentin hypyn, niin rupesin vähän ihmettelemään, että mitäs nyt sitten... Ei ole kovin toivottavaa, että se rupeaa kiertämään myös tokohypyt! Kun taas pk-esteillä se hyvin pitkälle saa itse päättää, mitä on valmis tekemään.

A-esteellä puolestaan on tullut nyt paljon kieltoja. Vain yhden kentän A-este on sellainen, jota Vinski helpommin suostuu tekemään jo ensi yrittämällä. Eikä aina sitäkään. Joten ei tuo pk-ura esteiden osalta kovin lupaavalta vaikuta, vaikka välillä tulee niitä iloisia yllätyksiäkin. Mutta ainakin Vinski pääsee pk-esteitä treenatessaan kohtaamaan omia mörköjään ja välillä ylittämään rajojaan, ei se ehkä huonoakaan sen itsetunnolle tee.

Kipi on myös treenannut pk-tottista ja tokoa. Tokon suhteen ollaan kartoitettu uusien sääntöjen mukaisia ALO-liikkeitä, ja joitain liikkeitä muistakin luokista. Kyllähän Kipi nuo ALO-liikkeet tekee, mutta viilaamistakin löytyy vielä paljon kaikista liikkeistä. Asenne Kipillä on ollut tosi kiva! Yksissäkin kotipihatreeneissä kun oltiin jo treenattu harvinaisen pitkästi ja olin lopettamassa treeniä, niin Kipi vain pomppi innoissaan naama naurussa ja pyysi lisää tekemistä <3

Tokon uusi VOI-luokka on kivan tuntuinen luokka ja kyllä sitä varmaan täytyy joskus Vinskin kanssa kokeilla. Alempien luokkienkin liikkeet ovat etupäässä ihan ok. Sen sijaan EVL uusilla säännöillä sisältää liikkeitä, joita en ollenkaan fanita. Merkitön merkki on mielestäni vähän hölmö. Uudesta paikallaololiikkeestäkään en hirveästi tykkää. Kierto-hyppy-nouto-liike taas, hmm, en ole livenä koskaan nähnyt saati kokeillut, mutta ainakin Vinskille utopistinen liike, kun se sisältää niin monta itsenäistä osiota. Olemme nyt pari kertaa treenanneet 40 cm tötsän kiertämistä ja jo se aiheuttaa Vinskissä epäröintiä, kun ei ole aiemmin tarvinnut tötsää kiertää. Kipi lähti heti tekemään sitä paremmin, sillä on enemmän itsenäisyyttä ja oma-aloitteisuutta. Vinski on vähän sellainen kaavoihin kangistuja.

Häiriötreenejä ja treenikavereita vaan olisi kiva saada, mutta ei ole näkynyt :( Muilla on valmiiksi omat tiiviit verkostonsa, eikä sinne näytä sekaan sopivan. Ryhmäpaikkaakaan tokotreeneihin ei vain kuulu, vaikka puolisentoista vuotta jo ollaan jonotettu. Syksyksi on sentään jotain häiriötreeniä tiedossa, kun otin meille puolikkaan paikan talvikauden hallitreeneihin. Omatoimitreeneihin siis, mutta saadaan ainakin sitä häiriötä. Tiedossa on myös syyskuun lopusta alkaen kuuden kerran kilpatokokurssi. Satuin onneksi olemaan netin ääressä, kun ilmoitus kurssista tuli, täyttyi meinaan aika äkkiä.

Snoopykin treenasi pallopalkalla
Vinski kotipihatokossa

Lenkkeilty ollaan vaikka missä, viidakossakin ;)


Käytiin myös yhdessä koirien suosikkimaastossa, eli suolla. Kivaa oli taas, sateen jälkeen aurinkokin siivilöityi hienosti alueelle, mättäät olivat pehmeitä kuten aina ja mustikoitakin löytyi. Oma jalkani sitten taas kerran solahti äkisti mättään läpi täysin pohjattomaan aukkoon, oikeasti näytti, että jos sinne olisi joutunut kokonaan, niin olisi päätynyt maapallon toiselle puolelle... Vähän petollinen tuo suo siis on, mutta koirille ei noin onneksi ole vielä käynyt, kevyemmän painonsa ansiosta varmaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti