Moneen päivään ei kyllä muutenkaan päästy autolla minnekään. Auto oli vaihteeksi hajalla. Sama juttu jokaisen auton kanssa, minulla on kai joku huono karma autojen suhteen. Asuinpaikat vaan ovat pikkaisen eronneet sen suhteen miten pahassa motissa autotta on ollut. Täällä asuessa eristys muusta maailmasta on melko täydellinen ilman autoa.
Lenkille sentään pääsee ilman autoakin. Marraskuun loppupuolella käväisi taas talvikin hetken kylässä.
Tällä viikolla treenasimme kaksi kertaa esineitä. Vinski ja Snoopy olivat kovasti päteviä ja Kipikin teki aika kivasti. Vein esineet sen kanssa ruutuun mielikuvana yksi kerrallaan ja lähetin sitten hakemaan. Ensimmäisen se haki aina tosi vikkelään. Seuraavien kohdalla oli pientä varmistelua, se saattoi esineen lähellä vilkaista minua kysyvästi. Kannustin sitä tuomaan esineen ja sen se tekikin. Ei se ehkä kuitenkaan pelkästään lyhytjänteinen esineillä ole, ei vaan vielä kunnolla osaa ja vaatii rutiinia ja toistoja etenkin useamman esineen kanssa. Esineitä on niin vähän treenattukin, että ihmekös tuo, jälkeä on tehty paljon enemmän ja se on ihan eri mallilla.
Perjantaina pääsimme treenaamaan Lägin halliin, kun seurakaveri ei treeniin päässyt ja saimme hänen vuoronsa. Omaa vuoroakaan en meille tuolta tai mistään muualtakaan ottanut, joten kiva oli päästä halliin edes tämän kerran. Toivottavasti päästään joskus toistekin, jos joku on poissa.
Treenasin tällä kertaa vain Kipin. Hallissa pyöri kahdella kentällä tokoa ja yhdellä agilityä, joten häiriötä riitti. Kipi vilkuili välillä ympärilleen, mutta keskittyi kuitenkin liikkeiden tekemiseen hyvin ja oli pitkiä aikoja vilkuilemattakin. Otimme perusjuttuja; kontaktia, seuruuta, luoksetulon, noutoja, kaukoja. Tunnarin sai myös etsiä, se oli piilossa esteen takana seinustalla. Ja ruutuunkin sai mennä kerran näyttöruutuna ja kerran pallolle, meni ihan kivasti. Muutenkin teki mukavaa settiä, hiomista liikkeissä on vielä paljon, mutta edistystäkin on tapahtunut. Se jo on hienoa, että Kipi pystyi tekemään liikkeitä (tai lähinnä tietenkin niiden osia) näinkin isossa häiriössä. Välillä joku toinen koira touhusi ihan vieressä, mutta Kipi ei tästä välittänyt. Lopuksi oli vielä paikkamakuu ryhmässä liikkuroituna. Kipi makasi rivin reunassa kolmeminuuttisen ja oli rauhallinen.
Tänään oli kiva poutasää ja tehtiin pitkä lenkki koirien kanssa. Iltapäivällä sain vielä inspiraation lähteä jäljestämään. Tein jäljen vain Kipille, koska lähestyvän pimeän takia en muille ehtinyt. Ja jos jäljen tekee vähän ennen kolmea ja lähtee ajamaan sitä vähän vaille neljä ja palaa autolle lähempänä puoli viittä, niin kyllä silloin melko pimeää jo on.
Viime päivityksen jälkeen emme ole ajaneet yhtään jälkeä ennen tätä. Paikka oli sama kuin viimeksi eli Vaakkoin metsä ja jälki taas melko pitkä ja useita kulmia sisältävä. Maastona metsää, kalliota, pätkä suotakin. Viisi keppiä ja purkit alla. Lyhyt janalähtö, joka meni hienosti. Kakkoskepille asti Kipi jäljesti oikein hyvin, vähän sen jälkeen se mielestäni meni kohdasta josta en ollut itse mennyt. Yritin ehdottaa, että se palaisi takaisin etsimään oikeaa jälkeä, mutta se oli vakuuttunut, että jälki oli oikea. Päätin seurata sitä, koska olen ennenkin ollut väärässä enkä pääsääntöisesti halua puuttua koiran työskentelyyn, vaikka toisaalta en halua antaa jäljestää pitkiä matkoja väärääkään jälkeä.
Kipi jäljesti edelleen nenä maassa ja häntä heiluen, mutta pian kävi ilmeiseksi, että se todellakin oli vaihtanut jäljen johonkin toiseen, koska maasto oli minulle aivan outoa. Menin kuitenkin perässä ja tultiin isolle polulle, jonka itsekin olin jälkeä tehdessäni ylittänyt, mutta ainakin 15 metriä kauempaa. Tässä kohtaa Kipi lopetti jäljestämisen ja oli ihan kysymysmerkkinä. Kävelin sen kanssa ilman käskyä sinne missä tiesin oman jälkeni olevan ja se nosti sen sieltä.
Tässä vaiheessa oli jo niin pimeää, että laitoin otsalampun päälle ja yritin olla kompastumatta. En ihan onnistunut vaan mätkähdin kerran kunnolla maahan ja Kipi-raukka sai nykäisyn valjaisiin ja joutui hetken odottamaan, että pääsin pystyyn. Ei se ollut millänsäkään ja hyvin sillä riitti taistelutahto läpi jäljen muutenkin, ei lannistanut eksyminen tai pimeä. Kolmoskeppi jäi eksymisen takia, muut löytyivät. Täytyy se jäänyt keppi ja purkki mennä päivänvalolla joskus etsimään.
Jos on pimeää ulkona, niin on meidän olkkarikin aika pimeä ja siellä otetut kuvat tähän aikaan vuodesta hämäriä. Tässä ovat Snoopy ja Nella nokosilla sohvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti