Viime maanantaina oli Kipin sydänultra. Paikka oli tuttu, mutta eläinlääkärinä tämän alan spesialisti. On tullut tuolla kyllä käytyä kevään ja kesän mittaan niin usein ja muutama soittopyyntökin on tullut eläinlääkärille jätettyä, että meidät tunnetaan jo hyvin.
Käynti klinikalla alkaa aina pysäköintiluvan noutamisella tiskiltä. Vaihtoehtona on maksaa pysäköinti itse tai saapua julkisilla. Ennen minulta parkkilupaa pyytäessäni usein varmistettiin millä nimellä ajanvaraus on, ettei lupa joutuisi vääriin käsiin. Kevään mittaan minun ei tarvinnut lupaa edes pyytää, kun hoitaja totesi heti minut nähtyään, että parkkilupaa varmaan olet vailla. Ultrakäynnillä hoitaja tiskin takana ojensi minulle parkkiluvan mitään sanomatta heti naamatauluni nähtyään, enkä taaskaan ehtinyt edes suutani avata. Kun myöhemmin toin Kipin sisälle, niin ei minun tietenkään tarvinnut erikseen edes ilmoittaa sitä saapuneeksi. Näin se homma etenee, mutta ei se nyt pelkästään iloinen asia ole, että kuuluu klinikalla jo vakikalustoon...
Sydänlääkäri kuunteli ensin Kipin sydämen, ja saman sivuääänen hän kuuli kuin meidän oma lääkärikin. Sitten Kipi vietiin ultraan. Ensin siltä ajettiin karvat pieneltä alueelta molemmista kyljistä kainaloiden läheltä, että saatiin kurkistusaukot. Niin tuuheaturkkinen tuo tyyppi on, ettei kaljuja laikkuja edes huomaa ellei tiedä etsiä niitä.
Kipi makasi kiltisti ja hievahtamatta pöydällä vuorotellen molemmilla kyljillään tutkimuksen ajan. Välillä eläinlääkäri ojensi sille makupalan, joka kelpasi mainiosti, joten siitäkin näki, ettei stressiä ollut sille liikaa.
Syy sivuääneen selvisi. Lainaan tähän tekstiä kotiutusohjeista:
"Kipillä on todettu sydämen sivuääni, oireeton.
Yleistutkimuksessa Kipi virkeä ja reipas. Sydämen kuuntelussa systolinen sivuääni 3/6, syke rauhallinen ja sydämen rytmi normaali. Sydämen ultraäänitutkimus ja tutkimuksen aikainen sydänsähkökäyrä. Normaali eteisrytmi. Todetaan molemmilla puolilla eteisten ja kammioiden välisissä läpissä rappeumaa ja paksuuntumista, vasemmalla selkeämmät muutokset. Muutosten vuoksi läpät eivät enää sulkeudu normaalisti ja vasemmalla läppien väliin jää selvä rako. Läppävuoto on vasemmalla kohtalainen, oikealla pieni.
Sydämen vasen puoli on läppävuodon seurauksena alkanut muokkautua, vasen eteinen on laajentunut ja vasen kammio pyöristynyt. Sydän on vielä kompensoinut tilannetta eikä vajaatoimintaa ole, mutta Kipin laihtuminen voi olla osaltaan tähän liittyvää.
Aortta ja keuhkovaltimot ovat normaalit.
Aloitetaan Kipille sydänlääkitys ohjeen mukaan heti tänään illalla. "
Eli niin tuli Kipillekin sitten loppuiän lääkitys ja uusi diagnoosi. Lääkityksen on tarkoitus hidastaa sairauden etenemistä. Se saattaa myös parantaa sydämen tilaa niin, että seuraavassa ultrassa muutokset ovat lieventyneet. Kontrollitutkimusta eläinlääkäri suositteli ensi kevääseen.
Kipi oli koko käynnin ajan reipas ja iloinen poika ja sai paljon rapsutuksia eläinlääkäriltä ja hoitajalta. Se kyllä osaa nauttia huomiosta ja vaatiakin sitä. Välillä se heittäytyi selälleen lattialle pyytämään maharapsuja. Muiden koirien perään se odotustiloissa välillä vinkui haikeasti ja olisi halunnut mennä tervehtimään. Hämmästyin, kun huomasin osan niistä olevan uroksia. Onko Kipillä polla noin sekaisin tyttöhuolien takia. Voi olla niinkin, että ne urokset olivat kastraatteja, eivätkä niin vahvasti haisseet uroksilta sen takia, ja Kipi opportunistisesti oletti kaikki koirat nartuiksi.
Onpa hyvä juttu, että Kipin sydänsairaus saatiin kiinni ennen kuin se ehti edetä vajaatoiminnaksi. Jos vajaatoimintaa olisi ollut, niin Kipi olisi saanut myös nesteenpoistolääkityksen. Läppärappeuma ilmaantuu koirille ikääntymisen myötä, mutta alttius on lähes aina perinnöllinen. Tulevaa ei tämänkään parantumattoman vaivan suhteen voi tietää, mutta päivä kerrallaan tässä muutenkin elellään.
Lääkkeeksi Kipille tuli Cardisure, ja se aloitettiin ohjeen mukaan jo samana päivänä. Vähän hankalaa lääkityksessä on se, että lääke pitää antaa tyhjään vatsaan kaksi kertaa päivässä. Pitää siis miettiä, miten ruokailut ajoittaa.
Nyt on sitten laumassa kaksi koiraa, joita pitää lääkitä noin 12 tunnin välein. Ensimmäisenä aamuna, kun pojat olivat lääkityksen suhteen vielä ihan eri rytmissä, niin tajusin illalla unohtaneeni Vinskin aamulääkkeet kokonaan. Olin niin keskittynyt Kipin vasta alkaneeseen lääkitykseen ja aamupalan ajoitukseen suhteessa lääkkeeseen, että unohdin antaa Vinskille aamupalan jälkeen sen omat lääkkeet. Nyt siirsin pojat samaan aikatauluun lääkkeiden suhteen, mutta se ei välttämättä jatkossa aina onnistu. Ihan riippuu omista aikatauluista ja Kipin ruokinnan aikataulusta.
Isot poikkeukset päiväohjelmassa ovat se kompastuskivi, joka voi joskus pakottaa antamaan lääkkeet ns. väärään aikaan. Ja Vinskin kanssa saattaa joskus tulla eteen tilanne, missä Neurontin annetaan kolme kertaa päivässä, mikä onkin sitten jo huomattavasti sitovampaa ja haastavampaa.
Kipi on tosiaan taas turhankin hoikassa kunnossa. Kun punnitsin sen ultrakäynnillä, niin paino oli tullut alas 700 grammaa rokotuskäynnin jälkeen eli alle kolmessa viikossa. Toki Kipi oli myös paastonnut varmuuden vuoksi ultraa varten (jos olisi pitänyt rauhoittaa tai ottaa verikokeita) ja syönyt hetken aikaa kevyemmin ripulin takia, mutta se ei varmaan kaikkea selitä. Onhan se iso ero silti noin lyhyessä ajassa noin kevyelle koiralle.
Eläinlääkäri sanoi laihtumisen voivan olla yhteydessä sydämeen. Vaillinaisesti toimiva sydän vie paljon energiaa. Tällainen vaihtoehto ei tietenkään ollut käynyt mielessä aiemmin, vaan olin ajatellut laihtumisen johtuvan Kipin yleisestä taipumuksesta hoikkuuteen hyvästä ruokahalusta huolimatta, ripuleista ja vilkkaasta hormonitoiminnasta. On niilläkin varmaan osuutta asiaan. Se viime vuoden poikkeuksellinen lihomisepisodi on jo pitkään ollut historiaa.
Ruokaa pitäisi tietenkin antaa vielä selvästi enemmän. Hankalaksi asian tekee Kipin ajoittainen taipumus ripuleihin. Se oli tässä välissä kaksi kuukautta ripuloimatta, mikä oli pisin tauko ripuloinnissa sen jälkeen kun se taas loppusyksyllä alkoi. Sitten sille taas tuli kolmen päivän ripuli. Ei mikään sellainen kuin kunnon mahataudissa, se vain teki joka päivä yhden ripuliulosteen. Mutta ruokintaa piti tietenkin taas keventää, eikä ruoka ripulin aikana niin hyvin edes imeydy. Ja pahimmillaan ripulia on ollut jopa viikoittain.
Hirvittääkin nyt se, että miten ripuleita jatkossa esiintyy ja miten Kipin vatsa reagoi ruoan määrän lisäämiseen. Joskus on näyttänyt siltä, että isompi ruokamääräkin aiheuttaa löysyyttä. Ripulin syy on edelleen mysteeri, sitä nyt vaan välillä tulee noille molemmille. Ehkä jokin ympäristötekijä aiheuttaa sen, ehkä niiden bakteerikanta on hieman epätasapainossa.
Vinskilläkin oli tauko ripuleissa keväällä, mutta sitten sillä oli yksi ripuliepisodi jo ennen Kipiä. Eläinlääkärin tutkimuksissa molempien mahat ovat tuntuneet hyviltä, ei aristusta tai mitään poikkeavaa suolistossa, mikä on tietenkin helpotus, kun kokemukset suolistosairaan koiran kanssa elämisestä kummittelevat taustalla. Ja meidän eläinlääkärillä kyllä on tarkat näpit, ja hän on juuri näihin ongelmiin erikoistunut. Ei kyllä poikien oireilusta muutenkaan voi puhua edes samana päivänä Draaman kanssa.
Kipi on nyt myös jo kolmas koirani putkeen, jonka kohdalla anestesia ei ole mikään läpihuutojuttu, jos sekin pitäisi viedä esimerkiksi hammashoitoon. Vielä nyt sillä on eläinlääkärinkin mukaan vain vähän hammaskiveä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti