lauantai 17. lokakuuta 2015

Treenejä ja pohdintoja

Sen verran on kiirettä pukannut, ettei meinaa ehtiä blogiakaan päivittämään. Hyvä olisi kyllä ehtiä vähän useammin ja paremmin päivittää treenijuttuja, etteivät ne asiat ihan vallan unohdu...Tai kun saisi aikaiseksi edes pitää treenipäiväkirjaa vaikka vihkoon itselle, hmm...Viime aikoina ollaan pidetty paljon myös täysin treenivapaitakin päiviä, jolloin ollaan vain leppoisasti lenkkeilty, mutta aina välillä on treenejäkin ollut.



Pitkästä aikaa käytiin kaksissa tottistreeneissä. Ensimmäisiin osallistui Vinski ja toisiin Kipi. Vinski oli ennen treeniä tosi rasittava, häsläsi ja hösläsi, eikä malttanut pysyä perusasennossa, kun ennen liikkeiden alkua juttelin vetäjän kanssa. Kun komensin sen maahan odottamaan, se nousi siitäkin, mikä ei ole sen tapaista. Minuakin rupesi jo hermostuttamaan ja tulin treenin jälkeen miettineeksi, miten vähän aikaa vasta koirankoulutuksen yhteydessä on puhuttu oikean tunnetilan merkityksestä niin yleisesti treenatessa kuin yksittäisissä liikkeissäkin, vaikka kyseessä on niinkin oleellinen asia. Vinski oli nyt aivan väärässä mielentilassa treeniä ajatellen ja niin aloin minäkin olla, mikä on sikäli vielä huonompi juttu, koska ohjaaja kuitenkin on isommassa vastuussa siitä, että on itse sopivassa tunnetilassa ja pyrkii saamaan koiralle oikean tunnetilan. Se esimerkin voima... Nyt näytti hetken huonolta, ettei yhteistä säveltä löydy, mutta rauhoituimme kyllä siitä molemmat ja pääsimme treenaamaan.

Jännä kun Vinski oli tuollainen ja että siitä on muutenkin tullut hyppiväisempi. Kiva jos sillä on treeneissä nykyään noin kivaa, mutta jospa se onkin vain seonnut ja siitä on lopullisesti tullut hihhuli? Se on sillä lailla jännä persoona, ettei siitä oikein aina tiedä! Treenasimme sen kanssa paukkuja ja esteitä. Paukkuihin ei reagoinut ja esteillä ei ollut erityisen hyvä. Otimme matalaa hyppyä ja loivaa A-estettä, joissa välillä kiersi takaisin tullessa eikä aina meinannut löytää kapulaa, mutta ilta oli jo hämärä. Hyppytekniikka oli melko huono vetäjänkin silmiin. En tiedä, onko mielekästä yrittää saada opetettua Vinskille edes jompi kumpi este hyväksi, ja voiko sellainen yritys edes onnistua. Asia putkahtaa välillä mieleen ainoastaan siksi, että Vinski on jo pitkään ollut täysin kisavalmis jälkikokeeseen muuten paitsi niiden himputin esteiden osalta.

Mitään hirvittävää työmäärää en aio Vinskin (enkä Kipin) pk-uraan panostaa tuon esteasian suhteen, koska kaikki on kuitenkin niin kovin epävarmaa. Jos kumpaakaan ikinä saisi turvallisesti suorittamaan edes toisen pk- esteen, niin kyse olisi silti enemmänkin siitä, että pääsisivät jonkun yksittäisen pk-kokeen käymään. Mikä sekin vaikuttaa useimmiten täysin utopistiselta ajatukselta. Joten tältä kaudelta ainakin pk-tottis saa jäädä tauolle, enkä tiedä haenko meille enää ryhmäpaikkaa ensi kaudeksi. Luultavasti en. Maastotreenejä emme kokonaan jätä, mutta treenaammeko pk-jälkeä vain omaksi iloksi vai vaihdammeko jossain vaiheessa esim. mejään, se jää nähtäväksi.

Pennun hankkimistakin olen miettinyt. Jos vaikka saisi terveen ja toimivan yksilön, jonka kanssa voisi harrastaa pk-puolta ja muitakin lajeja täysipainoisemmin kuin näiden nykyisten koirien kanssa. Snoopylla kun on tullut jo ikä vastaan ja nuoremmilla on muuten omat ongelmansa. Mutta riskipeliähän se pennun hankkiminen aina on. Nyt toistaiseksi ainakin jatkan puuhastelua näiden nykyisten kanssa, työmaata kyllä riittää! Toivottavasti saamme vielä tehdä paljon juttuja yhdessä, ettei esim. terveys menisi huonommaksi.

Kipi on ehtinyt käydä kolmesti lisää kilpatokokurssilla. Toissaviikolla oli aiheena nouto ja sen eri osa-alueet sekä seuraaminen, viime viikolla jäävät liikkeet ja kaukokäskyt, ja tällä viikolla ruutu ja tunnari. Saatiin taas hyviä vinkkejä siihen, miten asioita voi pilkkoa ja miten eri osa-alueita voi treenata. Minulla ei aina mielikuvitus riittäisi keksimään kaikkea itse. Olen lisäksi jotenkin jämähtänyt aikakauteen, jolloin tokon treenaaminen oli simppelimpää ja suurpiirteisempää, joten monet nykyiset treenitavat ovat minulle vieläkin uusia juttuja.

Jäävien liikkeiden ja kaukokäskyjen suhteen sain erityisesti uusia eväitä. Liikkeiden asentoja voi vahvistaa esim. tönimällä kevyesti koiraa, mikä samalla vahvistaa syviä lihaksia ja on näin erityisesti Kipille hyväksi. Joskus olenkin sitä jumpannut tönimällä, mutten ole keksinyt yhdistää sitä tokotreeniin. Treenissä myös annoimme koirille maahan-käskyn siten, että olimme selin koiraan. No eihän Kipi maahan mennyt, kun ei ole tuollaiseen treeniin tottunut, eli ei osaa totella pelkkää käskyä. Käännyin vähän sivuttain ja sitten onnistui. Kun ollaan kotona pari kertaa kokeiltu, niin onnistuu jo selinkin. Vinskilläkin kokeilin ja se meni heti maahan vaikka olin selin.

Kaukokäskyihin saimme vinkiksi, että Kipillä voisi jumpata asennonvaihtojen alkuja ja takajalkojen paikalla pysymistä ohjaamalla se aluksi vain toistamaan pelkkää liikkeen alkua. Näin sen kroppa tottuu uusiin liikeratoihin eikä haukata liian isoa palaa kerralla. Etenkään kaukokäskyjen seisomistahan Kipi ei periaatteessa vielä ollenkaan osaa. Ollaan nyt kaukojumppaa vähän kotona tehtykin, mutta omassa tekniikassani on vielä hiomista, kun en ennen ole tuollaista "hissitreeniä" tehnyt.

Hitsi miten paljon tokossa riittääkin treenattavaa, kun kaikissa liikkeissä on niin paljon osia ja osissa niin paljon erilaista treenattavaa. Ja sitten pitäisi vielä treenata erilaisia häiriöitä ja sovelluksia liikkeistä. Kisoja ajatellen Kipi on vielä mielestäni keskeneräinen, ja Vinskilläkin on vähän hiomista voittajaluokkaan. Ilmoitin molemmat pojat möllitokoon viikon päästä. Vaikka minulla onkin aika hyvä käsitys siitä, mitä niiden kanssa erityisesti pitää treenata, niin varmaan jotain uuttakin tulee esiin. Jännää.

Hallitreeneissä ollaan oltu kahdesti sitten viime päivityksen, ja edellisellä kerralla Kipi pääsi ottamaan paikallaolot ihan EVL-tyyliin. Sen verran helpotin, että jäin noin viiden metrin päähän. Istumassa Kipi pysyi nyt hyvin, mutta vähän vilkuili ympärilleen. Hyvin meni maahan kaukokäskyllä ja pysyi hyvin. Kipi olikin sitten ensimmäinen, joka kutsuttiin rivistä luokse, joten ei päästy treenaamaan sitä, olisiko ottanut häiriötä muiden kutsuista.

Eilen oli taas hallitreenit. Vinski teki hienosti ja asenteella voittajaluokan liikkeitä, mitä nyt kaukokäskyjä vähän sössi. On ollut niin kiva viime aikoina katsella sen ruutuun menoa, kun se kotipihan ulkopuolellakin on mennyt sinne epäröimättä ja hyvällä vauhdilla. Kerran kokeilimme EVL-tyylin lähetystäkin vieraalla kentällä ja se meni ihan nappiin, temppu, joka ennen oli Vinskille täysin mahdoton.

Tunnarissa ei olla aikoihin treenattu muuta kuin oman etsimistä ja sitäkin hirmu harvoin. Kipin kilpatokokurssilla sain taas herätyksen aiheeseen ja kokeilin, osaako Vinski vielä etsiä oman, kun vieressä on kasa vääriä, joita vieras henkilö on juuri näpelöinyt. No ei osannut, vääriä nosteli. Myöhemmin kotipihalla jo löysi sen oman sieltä erehtymättä. Eilen hallissa annoin taas väärät treenikaverin näpelöitäväksi ja treenattiin. Vinski osasi hyvin, Kipikin alkoi olla vähän hajulla, vaikkei se ole väärien kanssa vielä juurikaan treenannut. Tänään kotipihalla Vinski sitten taas nosteli myös vääriä, joten ei se tunnaria kuitenkaan vielä luotettavasti osaa, kun ollaan oltu liian pitkään treenaamatta sitä.

Kipi oli eilen hallissa osittain ihan innokas, mutta kaikkea se ei tehnyt läheskään täysillä. Tuollainen se on nyt jonkun aikaa ollut, se on esim. alkanut taas mennä ruutuun sellaista lompsimisvauhtia ja ilman selkeää fokusta. Eilen ja tänään olen katsellut, että sen liikkeissä on ajoittain toispuoleisuutta, joten jumeja siis varmasti on taas. Marille ollaankin menossa maanantaina, eikä sitä ennen kyllä treenata isommin mitään. Viimeksi käydessämme hoidettiinkin vain häntävammaa.

Vinski treenasi tänään kotipihassa mm. ison tötsän kiertoa, pysähtymistä ja siitä hyppyyn lähtöä. Vähän uuden EVL-liikkeen alkeita siis. Vaikeaa oli. Alusta asti on tötsän kierto ollut Vinskille hankalaa ja se tarvitsee siihen vieläkin apuja. Vaikka olen ottanut tötsään eri käskyn, yritti se nytkin tarjota läheisen puun kiertoa, jota se on usein ennenkin kiertänyt, ja kun se ei ollutkaan se mitä haettiin, niin Vinski ei enää halunnut lähteä yrittämään mitään. Hetki piti taas työstää sitä, että se suostui irtoamaan ollenkaan.

Vaikka Vinski on edistynyt paljon siitä mitä se joskus oli ja on myös saanut paljon lisää tekemisen intoa, niin aina välillä sen kanssa kuitenkin herää muistamaan, että sillä on ne tietyt juttunsa yhä. Sen on hirvittävän vaikea rikkoa kaavoja, sen on vaikea olla oma-aloitteinen irtoavissa liikkeissä ja sen on vaikea kestää virheitä, vaikkei niistä virheistä mitään numeroa tehdäkään. Mutta ei se toki muuta sitä tosiasiaa, että se on edistynyt suorastaan huimasti niistä ajoista, kun en olisi voinut kuvitellakaan vieväni sitä koskaan tokossa voittajaluokkaan.


Vähän erilaistahan se treenaaminen näiden kahden kanssa on kuin niiden edeltäjien kanssa oli, mutta on niillä vähän eri lähtökohdatkin. Välillä vähän yskähdellään, metsästetään kadonnutta virettä tai yritteliäisyyttä, mutta sitten taas opitaan jotain uutta ja koetaan hienoja hetkiä. Ja vaikka niin paljon tulee mietittyä asioita treenien kautta, niin tärkeintähän kuitenkin on se, että saadaan elää ihan tavallista arkea täysillä. Välillä tästä asiasta saa erityisiä muistutuksia, kuten vaikkapa silloin, kun Kipi sai pahan kipukohtauksen häntävamman takia ja hetken joutui ihmettelemään, mistä oikein on kyse ja miten se vaikuttaa tulevaisuuteen. Sellaisina hetkinä sitä viis veisaa mistään treeneistä ja harrastuksista, kun vaan saisi pitää koiran kivuttomana ja onnellisena ja pystyisi elämään ihan tavallista arkea. Mutta tokihan se silti harmittaa, jos koira ei sovellu käyttötarkoitukseensa, ja saakin harmittaa.

Arki on tämän trion kanssa onneksi melko vaivatonta. Kulkevat mukana missä vaan, ovat reippaita ja avoimia tyyppejä. On niillä kaikilla omat metkunsakin, kuten asiaan kuuluu.


1 kommentti:

  1. Mua kovasti harmitti sun puolesta Kipin terveysjutut! Mutta mistäs noita olisi ennalta tiennyt? Mutta kiva lukea positiivissävyinen postaus :) Elämä voittaa! Ja tarkkana ajan kanssa etsit sitä uutta harrastuskaveria.

    VastaaPoista