Uimassa ja jäljestämässä

Jäät lähtivät tänä keväänä poikkeuksellisen aikaisin ja olisi ollut houkutus aloittaa koirien uintikausikin vaikka miten aikaisin. Vesien kylmyys vain on jarruttanut asiaa, koska laumassa on vanhaa ja selkävaivaista koiraa. Maanantaina oli lämmin ja aurinkoinen ilma ja päätin, että nyt sen uintikauden korkkaamme, ennen luvattuja koleampia ilmoja. Olisin halunnut tietää, minkä lämpöisiä järvivedet noin keskimäärin ovat ja yritin netistä tietoa kurkata. Kyseisellä sivulla ei kuitenkaan ajankohtaista tietoa ollut, ainoastaan ilmoitus, ettei talvikaudella lämpötiloja seurata. Viimeisin mittaustulos oli marraskuulta. Eikä siellä vielä tänäänkään ollut tuloksia tämän vuoden puolelta. Aha, ok, marraskuun loppupuolisko on kesäkautta, toukokuun alku ei. No, ei niinkään kaukaa haettua juuri tänään, kun etelässäkin on paikoin satanut lunta, meillä on tällä hetkellä kolme astetta lämmintä ja sataa vettä!

Koirat eivät nahoissaan pysyneet, kun pääsivät uimaan pitkästä aikaa. Kipikin juoksenteli innoissaan niin rannassa kuin vedessäkin.

Ja kävi Kipi kerran ihan uimassakin, eiköhän siitäkin vielä uimamaisteri saada. Perinteisesti kaikki koirani ovat rakastaneet vettä ja uimista.

Uimareissun yhteydessä tein Kipille namitetun nurmikkojäljen. Tällä kertaa Kipi ei välittänyt nameja syödä, mutta pysyi jäljen päällä hyvin, lopussa vähän säntäili, eikä yleisesti ottaen keskittynyt niin hyvin kuin olisi pitänyt. Se on myös reagoinut negatiivisesti jälkiliinan kiristymiseen. En ole sitä millään lailla kiskonut liinasta, mutta kun jäljet on ajettu lyhyellä liinalla ja Kipi on välillä säntäillyt, niin tuntuuhan jälkivaljaissa silloin painetta.

Eilen tein Kipille uudestaan nurmikkojäljen. Jäljellä vuorottelivat joka askeleelta namitetut ja täysin namittamattomat pätkät. Ja jälkivaljaita ei nyt käytetty, vaan Kipi sai jäljestää pannassa ja jälkiliina vedettiin kulkemaan mahan alta. Nyt se keskittyikin paremmin. Isoa eroa ei ollut namittomilla ja namitetuilla pätkillä. Nameja Kipi ei taaskaan malttanut syödä, paitsi ne ihan ensimmäiset aina namittoman pätkän jälkeen. Jos FH-jäljelle tähtäisin, niin pitäisi patistaa se tarkistamaan jokainen askel huolella ja syömään ne namit, mutta metsäjälki-ihmisenä olen tottunut vapaamielisempään menoon. Ehkä täytyy kokeilla parempia nameja, kun täysi namittomuus ei mielestäni vielä ole ajankohtaista. Ja jatkossa ehdottomasti jäljet niin, että liina kulkee mahan alta. Ainakin toistaiseksi liina pannassa kiinni, mutta voisihan sitä katsella, löytyisikö joskus kaupasta kivat valjaat, joissa on kiinnitys myös mahan alla. Nykyisissä jälkivaljaissa on vain selän päällä, mikä on mainiosti toiminut muilla koirilla, mutta niin ovat koiratkin erilaisia.

Vaikka Kipillekin on uroskotkotuksia tullut, niin se on edelleen mainio tyyppi ja lutunen pusukoira. Mainioita nuo ovat kaikki niin yhdessä kuin erikseenkin.

Ennen vappua olimme lastenvahteinakin ja kävimme lasten kanssa lenkillä. Kivaa oli.