SmartDOG-testi on kiinnostanut minua jo pidempään. Olisin mielelläni vienyt etenkin Draaman testiin ja olen ihan varma, että se olisi suuresti nauttinut tehtävien suorittamisesta. Olisi ollut tosi mielenkiintoista nähdä, miten se olisi selvittänyt esimerkiksi koirille vaikeimman osion eli loogisen päättelyn, koska se oli hyvin nokkela. Totta kai Vinski olisi myös ollut kiva viedä testiin. Sen kohdalla tunnollisuus olisi varmasti tullut testissä esiin, ja sehän herkästi sitten vaikuttaa mielialaan ja suorituksiin sen jälkeen, kun koira huomaa tehneensä virheen. Mutta kyllä olisi Vinskikin nauttinut puuhaamisesta ja namien ansaitsemisesta ja olisi ollut mielenkiintoista nähdä sen ominaisuudet testissä. En vain raaskinut niitä koskaan korkean hinnan takia testiin viedä, kun kamppailin jatkuvien eläinlääkärikulujen kanssa enkä tohtinut laittaa rahaa tuollaiseen ei-pakolliseen asiaan, kun milloin vain saattoi taas tulla eteen yllättävä eläinlääkärikäynti. Ehkä olisi vaan pitänyt.
Nyt sitten päätin, että Kipin vien testiin, vaikka se on jo vanha eikä testi enää paljon hyödytä minua sen kouluttamisessa. Tunnen sen myös jo hyvin. Silti olin utelias testiä kohtaan ja arvelin, että jotain uuttakin näkökulmaa voi sieltä tulla. Oli kiva saada jotain mustaa valkoiselle Kipin ominaisuuksista, muutakin kuin luonnetesti, joka on hyvin ylimalkainen eikä aina kovin luotettava mittari.
Testipaikkoja olisi ollut vähän lähempänäkin, mutta päätin ajella Riihimäelle, jossa testaajana toimii tämän testin kehittäjä Katriina Tiira. Hän myös sattuu olemaan minulle ennestään tuttu ajalta jolloin pyörimme samassa pk-seurassa. Eikä Riihimäellekään mikään pitkä matka ole.
Kun tulimme testipaikalle, niin eniten Kipi heti ilahtui siitä, että siellä oli joku ihminen. Se ei koskaan aiemmin ollut Katriinaa tavannut, mutta sehän suhtautuu kaikkiin kuin kauan kaivattuihin tuttuihin.
Sitten päästiinkin heti asiaan ja kognitiotestin pariin. Sylinteritestissä ensin piti ottaa nami jota ei voinut silmillä nähdä, ja sitten putkesta otettiin suoja pois nami olikin näkyvissä. Kipi aluksi vähän yritti saada namia läpinäkyvän putken läpi, mutta hoksasi ettei se kannata ja hakeutui jatkossa putken suulle.
Eleiden lukemista testattiin ylösalaisin käännettyjen purkkien avulla, joista toisen alla oli aina nami ja koiralle erilaisilla eleillä osoitettiin oikea purkki. Tässä Kipi ei ollut hyvä, se ei usein edes seurannut testaajan tekemisiä kunnolla vaan vilkuili muualle ja päätti itse mille purkille meni. Sillä selvästi oli oma suosikkinsa. Sai se sentään jotain oikeinkin. Lopulta tuli huijausosio, jossa koiralle näytettiin mihin purkkiin nami menee ja sitten eleellä yritettiin huijata sitä menemään väärälle purkille. Koska Kipi ei eleitä lukenut, niin ei se huijauksiin mennyt, mutta se jumittui oikeanpuoleiseen purkkiin ja meni mielellään sinne vaikka näki ja kuuli, että nami pudotettiin vasemmanpuoleiseen. Ei se kyllä pudottamiseenkaan koko ajan kunnolla keskittynyt.
V-aidassa koira tuotiin kohtaan, josta se näki suoraan aidan takana olevan namin, mutta namin luokse pääsi vain kiertämällä aidan. Kipi hoksasi nopeasti lähteä kiertämään ja suoritti tehtävän huomattavasti keskivertoa nopeammin. Minulla ei ollut tässä mitään ennakko-odotuksia, että mitä se tekee, kun emme tällaisia ole kokeilleet.
Mahdottomassa tehtävässä nami laitettiin laitteeseen, josta sen sai otettua kannen alta kantta tönäisemällä. Kansi meni koko ajan enemmän kiinni ja lopulta se ruuvattiin kiinni, jolloin tehtävästä tuli mahdoton. Tässä tarkastellaan sitä, miten koira tilanteen ratkaisee, että pyytääkö se apua ihmiseltä vai yrittääkö ratkaista ongelman itsenäisesti. Molemmat tavat ovat oikein, ja riippuu käyttötarkoituksesta kumpi on toivottavampi. Tehtävän hylkääminen ei tietenkään ole toivottavaa. Kipi ei hylännyt tehtävää vaan sekä työskenteli itsenäisesti että yllättävän paljon pyysi apua ihmiseltä. Lopuksi se asettui maahan makaamaan ja tuijottamaan tehtävää. Tietenkin lopuksi kansi ruuvattiin auki ja Kipi sai namin.
Loogisessa päättelyssä koiran olisi pitänyt voida päätellä tyhjän astian perusteella poissulkutekniikalla palkkion sijainti. Vain 40% koirista ymmärtää tämän tehtävän, joka on testin vaikein osio. Kipi ei tehtävää ymmärtänyt.
Muistitehtävässä koiralle näytettiin mihin astiaan nami laitettiin ja sitten astioiden ja koiran väliin laitettiin sermi ja odotettiin ennen kuin koira päästettiin astioille. Odotusaikaa kasvatettiin kierros kierrokselta ja lopulta aika oli 2,5 minuuttia. Tämä tehtävä oli Kipille vaikea eikä se taaskaan keskittynyt oikeisiin asioihin. Se meni usein suoraan samalle astialle, ja vasta sitten jatkoi matkaa sille, jossa nami oikeasti oli.
Sosiaalista oppimista testattiin namiautomaatilla. Ensin testaaja näytti, miten painiketta painamalla automaatista tulee namia. Sitten koira vapautettiin ja katsottiin, lähteekö se matkimaan. Kipi lähti nopeasti tökkimään painiketta kuonollaan ja kerran se kokeili tassuakin.
Loppukeskustelun aikana juteltiin hetki havainnoista. Katriina sanoi, että Kipi on happy-go-lucky-tyyppinen koira, jota eivät asiat hetkauta ja joka ei reagoi myöskään tekemiinsä virheisiin. Aina yhtä innolla se meni seuraavan tehtävään, vaikka olisi tehnyt virheen. Aika mainio elämänasenne tuo, että kaikki on kivaa ja mitään ei pidä murehtia, mutta helppoa harrastuskoiraa tuo ominaisuus ei tee, kun koira ei piittaa virheistä eikä siten opi niistä mitään. Kipi on jopa poikkeuksellinen koira tässä suhteessa. Testaajakin taisi sanoa, ettei ole ennen moista nähnyt. Kipi ei ole mikään kympin oppilas, jolle on maailmanloppu jos joskus tekee yhden virheen. Sillä on hyvin positiivinen käsitys itsestään ja elämästä eikä se edes mieti sellaista asiaa kuin virhe.
Kerroin myös Kipin taannoisesta luonnetestistä ja siitä, että luoksepäästävyydestä tuli arvioksi luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen, koska Kipi alkutervehdyksessä käänsi ensin takapuolensa rapsutettavaksi. Katriina totesi, että tuo elehän nimenomaan tarkoittaa, että koira on luottavainen. Itse hän luonnehti Kipiä supersosiaaliseksi. En tiedä, miten luonnetestituomarit koulutetaan ja miten hyvin heidän osaamisensa testataan, koska olen törmännyt niin paljon vääriin tulkintoihin ja koiran epäreiluun kohteluun. Sen perusteella mitä Draamankin testistä olen kuullut, niin testi olisi pitänyt keskeyttää sen osalta, kun se jähmettyi kelkkaosiossa eikä palautunut siitä. Se on ihan varmasti myös ollut silloin testin aikana jo piilevästi kipeä. Ainakin tuomareissa on liian isoja eroja, eikä oma luottamukseni luonnetestien luotettavuuteen ainakaan kasvanut Kipin testin jälkeen. En ollut parista muustakaan osiosta aivan samaa mieltä, vaikka osa osui oikeaankin. Liikaa on kiinni tuomareiden tulkinnasta ja asenteista. SmartDOG-testi on heittämällä parempi ja myös tieteeseen perustava eikä siinä myöskään pelotella koiraa. Siinä koiraa ei myöskään pisteytetä.
Katriina arvioi, että Kipi olisi voinut sopia eläinavusteisiin tehtäviin. Totta, se olisi voinut olla Kipin oma juttu. Testissäkin tuli esiin syitä siihen, miksei meidän tokoilusta lopulta tullut mitään kummempaa. Kipillä on aina ollut taipumus keskittyä epäoleellisiin asioihin ja jättää huomiotta olennainen. Se on herkästi jumittunut omiin mielipiteisiinsä ja pitänyt niistä kiinni, vaikka ne eivät olisi johtaneet mihinkään. Se ei ole oppinut virheistään ja on jaksanut toistaa virheellistä asiaa vaikka miten monta kertaa. Tokossa se kyllä myös joskus vähän kyllästyi asioihin, muttei koskaan kieltäytynyt tekemästä niitä, teki sitten vain vähän puolivaloilla, jos asia ei juuri sillä hetkellä kiinnostanut tarpeeksi.
Tottis sujui Kipiltä aikoinaan vähän tokoa paremmin, koska se ei ollut yhtä pikkutarkkaa suorittamista. Ja välillä tokokin sujui ihan mainiosti, Kipillä oli tapana ailahdella tässä suhteessa. Maastossa se oli aina hyvä. Edelleen harmittaa se, että B-tottis tuli meille liian myöhään, koska pk-jäljellä olisimme muuten voineet jopa joskus kokeissa käydä.
Olen aina pitänyt Kipiä itsenäisenä ja itseriittoisenakin koirana, koska se arjessa menee usein omia polkujaan eikä hae ihmiseltä tukea. Sillä on vahvat mielipiteet moniin asioihin, eikä niitä ole helppo muuttaa. Testissä olikin kiva nähdä, miten se kuitenkin mahdottomassa tehtävässä pyysi apua ihmiseltä. Se osaa tilanteen mukaan olla myös hyvin yhteistyöhaluinen ja turvautua ihmiseen, minkä tiesin ennaltakin. Se vain todellakin riippuu asiayhteydestä, milloin tämä piirre tulee esiin ja milloin Kipi taas on itsenäinen ja omaehtoinen. Se, että Kipi oli eleiden lukemisessa niin huono, vähän ehkä yllätti, mutta ei kuitenkaan täysin. Olen huomannut, että kun Kipille vaikka osoittaa mistä sen kannattaa etsiä lattialle lentänyttä makupalaa, niin se ei aina tajua.
Sosiaalisessa oppimisessa oli kiva nähdä, miten helposti Kipi oppi mallista. Tämä on asia, jota en juurikaan ole aiemmin edes miettinyt. Tätähän voisi ihan hyödyntää joskus arjessa. Jos olisin tiedostanut tämän aiemmin, niin olisin panostanut tähän metodiin treeneissä. V-aidassa oli myös kiva nähdä, että hoksottimet toimivat, vaikkei Kipi sitten loogisen päättelyn tehtävästä enää selvinnytkään. Ei minulla ennaltakaan ollut sellaista käsitystä, että se olisi poikkeuksellisen älykäs ja päättelykykyinen. Minulla on ollut sitä älykkäämpiä koiria, mutta ei Kipi tyhmäkään missään nimessä ole, se osaa olla hyvin nokkela joissain jutuissa.
Testi oli hyvin mielenkiintoinen ja olin siihen niin uppoutunut, etten huomannut ajankulua ollenkaan. Meillä meni testissä kaksi tuntia ellei vähän ylikin. Kun testi päättyi, niin se tuntui loppuvan kesken, olisihan sitä vielä jatkanutkin. Kipi oli ihan samaa mieltä ja yritti kovasti aktivoida testaajaa vielä jatkamaan kivaa tekemistä. Sillä todellakin oli hauskaa testissä. Katriina kuvasi siitä allaolevan videopätkän juuri tässä tilanteessa, ja itse otin silloin postauksen kuvituskuvat. Testin aikana ei oikein ehtinyt kuvaamaan, olisi pitänyt olla joku kolmas osapuoli hoitamassa se asia.
(Ja ei näköjään pystynyt jostain syystä videota aktiivisena linkkinä laittamaan, mutta saa sen tuotakin kautta auki ja löytää Smartdogin facebook-sivulta muutenkin.)
https://www.facebook.com/share/r/1DQ9Ug1KCy/
Myöhemmin pääsin katsomaan Kipin testiprofiilia ja vertaamaan sitä rodun ja kaikkien rotujen keskiarvoon. Kipin käyrä ei useinkaan mennyt keskiarvon mukaan. Sosiaalisuus oli keskivertoa suurempaa, eleiden luku paljon huonompaa, V-aidan ratkaisunopeus paljon suurempi, sosiaalisen oppimisen tulos ihan huippu. Muisti sitten taas paljon keskivertoa huonompi ja loogisen päättelyn tehtävä ei onnistunut ollenkaan, kuten ei toki monelta muultakaan. Sylinterissä se oli lähellä keskiarvoa.
Loppuun vielä liitteeksi testiraportti:
Kokonaisarvio
Testin alussa Kipi suhtautui uuteen testaajaan avoimen ystävällisesti, ja se tutustui rauhallisen
aktiivisesti uuteen tilaan. Uusi tila ei sitä juuri kiinnostanut, vaan erityisesti vieras testaaja, ja Kipi
onkin harvinaisen sosiaalinen ja nauttii vieraan kosketuksesta. Kipi oli erittäin hyvin motivoitunut koko
testin ajan. Vaikka Kipi keskittyi itsetehtävään hyvin, mutta tehtävässä se usein keskittyi vääriin
asioihin, minkä takia havainnointi oli puutteellista, joka puolestaa vaikutti tehtävään
(esim.muistitehtävä). Sylinteritestissä Kipi osoitti kohtuullisen hyvää itsehillintää. Ihmisen eleiden
lukukyky ei ollut testissä Kipin vahvuus. Huijaus -osiossa se meni aina samaan astiaan, mutta syynä
ei ollut käsieleen harhaanjohtava vaikutus, vaan se meni sen suosikkiastiaan ilman häiritsevää elettä
JA vaikka herkku tipahti toiseen astiaan. Sillä on voimakas jumittuminen toiseen astiaan, eikä se
helpolla luovu siitä. Tilaan liittyvä ongelmanratkaisu, V-aita, oli Kipille helppo - sen sijaan testin
vaikein tehtävä, looginen päättely, oli liian vaikea. Loogisessa päättelyssä sen toimintatapa oli
ratkaista tehtävä mahdollisimman nopeasti, eikä se kiinnittänyt juurikaan huomiota nameihin
alustoilla harjoitteluvaiheessakaan. Mahdottomassa tehtävässä Kipi oli enemmän ihmiseen
tukeutuva ongelmanratkaisija, mutta sillä oli käytössä myös itsenäinen ongelmanratkaisustrategia.
Kipi muisti vain yhden toiston (neljästä) muistitehtävästä oikein, mikä on alle keskiarvon. Kipi pystyi
selkeästi matkimaan ihmisen toimintoa sosiaalisen oppimisen tehtävässä, ja koira oppi myös koneen
käytön.
Kipi on mielenkiintoinen koira, ja omistajan alun kertomus koiran keskittymisongelmasta tuli aika
selkeästi näkyviin myös testissä: vaika se tosiaan on täysillä tehtävässä, ei se kiinnitä oikeisiin
asioihin huomiota ja keskittyy epäolennaisiin vihjeisiin useassa tehtävässä. Virheet eivät toisaalta
yhtään vähennä sen motivaatiota, vaan se on aivan innoissaan aina tulossa itse lähtöpisteeseen,
jotta pääsee seuraavalle toistolle. Sillä on voimakas "teflonpinta" omille virheille.
Suhtautuminen vieraaseen ihmiseen - arkuus-rohkeus
Suhtautuminen vieraaseen ihmiseen, eli sosiaalisuus/ystävällisyys-persoonallisuuspiirre, vaihtelee
paljon koirien välillä. Sosiaalisuuteen vaikuttaa sekä geenit eli perimä, että koiran kokemukset koko
elinajan aikana. Perimän lisäksi erityisen suuri painoarvo on koiran pentuajan kokemuksilla, niin
positiivisilla kuin negatiivisilla. Rodut vaihtelevat paljon sosiaalisuudessaan, ja olemme jalostaneet
rotuja, joista joissakin pääosin yksilöt suhtautuvat vieraisiin ihmisiin avoimen ystävällisesti, kun taas
toisissa roduissa suhtautuminen on pääosin varauksellista, jopa pelokasta. Testin alussa katsottiin
koiran ensisijaista reaktiota ja suhtautumista sille vieraaseen testaajaan.
Koirasi käyttäytyminen osiossa
Kipi suhtautui testin alussa vieraaseen ihmiseen ystävällisesti ja avoimesti.
Uteliaisuus
Testissä tulee esille paitsi koiran aktiivisuus (FitBark), myös koiran uteliaisuus sekä rohkeus uuteen
tilaan tutustuttaessa. Mikäli koiraa tilanne pelottaa, se saattaa pysytellä testin alussa mielellään
lähellä omistajaa ja on passiivinen. Tällöin koiran sen esim. kotioloissa näkyvä aktiivisuus ei tule
näkyviin testissä, ja käytös kertoo, että koiraa aluksi jännittää uusi tilanne.
Koirasi käyttäytyminen osiossa
Kipi oli aktiivinen testin alussa, ja irti päästessään tutustui pääosin kävellen koko huoneeseen.
Itsehillintä sylinteritestissä
Itsehillintä on ominaisuus, joka on arkipäivässä hyödyllinen monella tavalla. Optimaalinen suoritus
ongelmanratkaisussa tehdään usein kohtuullisen matalassa vireessä, kun taas liian kiihtynyt, tai
passiivinen mielentila heikentää suoritusta. Itsehillintä on tärkeä ominaisuus luonnossa elävälle
eläimelle ja se on myös osittain periytyvä ominaisuus. Hyvä itsehillintä on tärkeä myös koiran
arkipäivässä sekä koulutuksessa. Koiran kyky hillitä ensimmäinen tunnereaktio helpottaa koiran
hallintaa arkipäivän tilanteissa. Koira, joka kykenee kontrolloimaan omia impulssejaan, kykenee
todennäköisesti paremmin esim. pitkäjänteiseen yhteistyöhön, kuin koira, jonka on vaikea
kontrolloida omia mielihalujaan. Esimerkiksi laumassa metsästäminen vaatii susilta tarkkaa
koordinoitua yhteistyötä, jossa yksilön on pidäteltävä suurtakin halua rynnätä liikkeelle, jotta
metsästys onnistuisi. Toisaalta olemme tarkoituksella jalostaneet rotuja, joissa haluamme koiran
reagoivan nopeasti esim. saaliseläimen liikkeeseen tai uhkaan. Tällaisia ovat monet metsästyskoirat
ja työkoirarodut, ja usein koira, jolla on jonkin verran impulsiivisuutta saattaa olla erinomainen
harrastuskoira – toisinaan arki koiran kanssa saattaa olla haastavaa, riippuen koiran muista
ominaisuuksista. Hyvin impulsiivinen koira saattaa olla hyvä harrastus ja kilpakoira lyhyehköihin
suorituksiin, mutta pitkissä työtehtävissä, jotka vaativat keskittymistä ja rauhoittumista, impulsiivisuus
saattaa tuoda haasteita – ei kuitenkaan aina. Impulsiivinen koira kiihtyy helposti, ja voi täten
havainnoida puutteellisesti informaatiota ympäristöstä, ja esim. käsillä olevasta tehtävästä.
Impulsiivinen koira myös helposti innostuu asioista, ja sen vire nousee helposti, mikä on etu
koulutuksessa.
Impulsiivisuutta mitattiin testissä sylinteritestillä. Sylinteritestissä koira opetettiin ensin syömään
makupala peitetyn sylinterin avoimista päistä, ja sen jälkeen tilanne muuttui siten, sylinteri oli
seuraavissa toistoissa läpinäkyvä, eli koira näki palkkion. Hyvän itsehillinnän omaava koira
pysyttelee pääasiassa juuri oppimassaan tavassa saada palkkio, kun taas koira, jonka on vaikea
vastustaa impulsseja, innostuu helposti nähdessään palkkion ja pyrkii siihen käsiksi suorinta tietä
lasin läpi. Impulsiivisuus näyttää olevan koiralla voimakkaasti periytyvä ominaisuus, ja rodut eroavat
impulsiivisuudessa.
Tällä hetkellä ei ole olemassa yhtä testiä, joka luotettavasti toisi monitahoisen impulsiivisuuden kaikki
puolet esille. smartDOG testissä käytetään sylinteritestiä, jonka on havaittu korreloivan koirilla
arjessa havaitun impulsiivisuuden ja kiihtymisen kanssa. Sitä on käytetty tutkimuksissa useille
eläinlajeille, koira mukaan luettuna. Sylinteritesti ei kuitenkaan aina kerro koko kuvaa koiran
impulsiivisuudesta ja testissä tulee helpoimmin esiin voimakas, yhden tyyppinen impulsiivisuus, joka
on usein yhteydessä koiran kiihtymykseen, aktiivisuuteen sekä myös rohkeuteen. Sylinteritestin tulos
voi kertoa erityisesti juuri sen hetkisestä tunnetilasta. Esimerkiksi pelokkuus tekee koiran aina
varovaiseksi, ja se hillitsee itsensä juuri sillä hetkellä. Impulsiivisuus on monitahoinen ominaisuus,
niin ihmisellä kuin koirallakin.
Koirasi käyttäytyminen osiossa
Kipillä oli kohtalaisen hyvä itsehillintä ja impulssikontrolli sylinteritestissä. Sylinteritestissä koira toimii
suurelta osin siten, kuin se juuri oppi edellisessä osiossa, (nami otetaan avoimesta päästä) eikä
palkkio näköärsykkeenä häirinnyt koiraa ensimmäisten yritysten jälkeen. Aikaisemmissa
tutkimuksissa koirilla sylinteritestin onnistumisprosentti on ollut keskimäärin 79% ja susilla 77% -
Kipillä tämä oli 70.0%.
Eleiden ymmärtäminen
Eleiden lukukyky – osiossa testattiin miten hyvin koira löytää palkkion ihmisen eleiden vihjeen avulla.
Koirien on yleisesti havaittu olemaan erinomaisia ihmisen eleiden lukijoita, jopa parempia kuin
simpanssi, mutta tämä ominaisuus vaihtelee paljon koirien välillä. Ihmisen kommunikaation
ymmärtämiseen ei aikaisempien tutkimusten mukaan vaikuta paljoakaan oppiminen tai intensiivinen
koulutus, vaan se on kohtuullisen pysyvä ja periytyvä ominaisuus, mutta tästä tarvitaan lisää
tutkimuksia. Iälläkään ei ole havaittu olevan suurta vaikutusta eleiden lukukykyyn, ja jo kuusi
viikkoisten pentujen on havaittu löytävän hyvin ruoan ihmisen vihjeen avulla. Eri rodut eroavat
toisistaan siinä, miten hyviä ne ovat lukemaan ihmisen eleitä, ja ihmisen kanssa tiiviiseen
yhteistyöhön jalostettujen rotujen on havaittu olevan keskimääräistä parempia lukemaan ihmisen
eleitä. Tästä tarvitaan kuitenkin vielä lisää tutkimusta, koska rotujen välisiä eroja ei ole tutkittu
kunnolla. Ihmisen eleiden ymmärtäminen näyttää olevan myös voimakkaasti periytyvä ominaisuus
koiralla.
Koirasi käyttäytyminen osiossa
Ihmisen eleiden lukukyky ei ollut testissä Kipi:n vahvuus, koira sai keskimäärin 53.4 % oikein.
Parhaiten koira ymmärsi kädellä ristiin-osoitusta.
V-aita
V-aita tehtävässä koiran oli ratkaistava spatiaalinen eli tilaan liittyvä ongelma, V-aidan sisälle laitettiin
ruokaa ja koiran on tajuttava, että menemällä poispäin palkkiosta, koiran on mahdollista saavuttaa
se. Tehtävä mittaa paitsi ongelmanratkaisun nopeutta, myös ongelmanratkaisutapaa ja itsehillintää.
Näkyvä ruoka lähellä on houkutteleva, ja vaatii itsehillintää edetä ruoasta poispäin. Testi mittaa
samalla myös ongelmanratkaisutapaa - koira voi myös tässä tehtävässä keskittyä pyytämään apua
ohjaajalta, sen sijaan että ratkaisisi sen itse. Aikaisempien tutkimusten mukaan koirat ratkaisevat
tehtävän keskimäärin n. 20—40 sekunnissa. Ongelmanratkaisukykyyn vaikuttaa aina myös
aikaisempi kokemus ja oppiminen.
Koirasi käyttäytyminen osiossa
Kipi ratkaisi tehtävän erittäin nopeasti 11.0 sekunnissa. Koiraa ei häirinnyt näkyvillä oleva ruoka,
vaan se ymmärsi nopeasti edetä poispäin palkkiosta ensin sen saadakseen. Koira ratkaisee tehtävän
itsenäisesti eikä pyydä apua ihmiseltä.
Mahdoton tehtävä
Mahdottomassa tehtävässä testataan koiran ongelmanratkaisun strategiaa – itsenäinen vaiko
ohjaajalta apua pyytävä. Tehtävä on aluksi helppo, mutta muuttuu lopulta mahdottomaksi ratkaista.
Koiran tapaa ratkaista ongelma tarkkaillaan kahden minuutin ajan. Molemmat tavat ratkaista
ongelma ovat hyviä, ja riippuukin lähinnä koiran käyttötarkoituksesta, kumpi tapa on parempi
omistajan mielestä. Pääosin itsenäiseen työskentelyyn tulevan koiran olisi hyvä pyrkiä itsenäisesti
ongelman ratkaisuun. Apua pyytävä strategia on erinomainen silloin, kun koiralta vaaditaan
ohjattavuutta ja sitä, että se ongelmatilanteen kohdatessaan turvautuu ohjaajaan mieluummin kuin
toimii itsenäisesti. Ihmiseen kohdistettu katse kertoo myös koiran yhteistyöhalukkuudesta, mikä
helpottaa puolestaan koulutusta. Koulutuksella pystytään vaikuttamaan jonkin verran
ongelmanratkaisu -strategiaan, esim. koiralla pystytään vahvistamaan ohjaajan apuun luottavaa
strategiaa, tekemällä yhteistyö ihmisen kanssa kannattavaksi. Ominaisuus on kuitenkin periytyvä ja
eroaa paljon rotujen välillä. Mikäli koira hylkää rasian pitkäksi aikaa, kertoo se joko siitä, ettei
rasiassa oleva palkkio ole tavoittelemisen arvoinen koiran näkökulmasta (ei jaksa ponnistella sen
eteen paljonkaan), tai että muut asiat kiinnostavat enemmän. Toisinaan koira tulee tehtävässä
epävarmaksi, ja hylkää rasian lähtien tekemään haistelua sijaistoimintona, vaikka tila ei muuten
kiinnostaisikaan koiraa.
Koirasi käyttäytyminen osiossa
Kipi pyrki ratkaisemaan mahdottoman tehtävän enimmäkseen ihmisiltä apua pyytäen (68.3 %).
Koiralla oli kuitenkin molemmat ongelmanratkaisustrategiat käytössä, sillä se pyrki myös ensin
itsenäiseen ratkaisuun (31.7 % ). Koira ei hylkää tehtävää.
Looginen päättely
Tämä tehtävä osio sisältää testin vaikeimman tehtävän. Loogisen päättelyn tehtävässä koiran on
pääteltävä tyhjän astian perusteella palkkion sijainti (negaation kautta). Tämä on erittäin haastava
tehtävä koiralle. Koiran omaa päättelykykyä vaikeuttaa koiran herkkyys ohjaajan eleille ja
kommunikoinnille – eli tässä tehtävässä testaajan viimeksi koskettama astia saattaa olla koiralle
houkuttelevin, vaikka se on tyhjä. Vain noin 40% koirista ymmärtää tehtävän.
Koirasi käyttäytyminen osiossa
Kipi ei ymmärtänyt loogisen päättelyn tehtävää. Tehtävä on haastava, ja vain pieni osa testatuista
koirista ratkaisee sen.
Huijaus
Toiset koirat luottavat ihmisen vihjeisiin ja eleisiin suunnattomasti, ja "Huijaus" -tehtävä mittaa tätä.
Koiralle laitetaan näkyvästi herkku toiseen astiaan, mutta elellä osoitetaankin toista - kumpaan
astiaan koira menee?Testaaja siis vihjaa koiralle namin väärän sijainnin. Tässä vaikuttaa osittain
koulutus.
Koirasi käyttäytyminen osiossa
Kipi jumittui voimakkaasti testaajan oikean puoliselle astialle, ja meni sinne jopa vaikka näki namin
menevän toiseen huijausosiossa (ilman "huijausta" eli sille ei vihjattu mitään). Eli varsinaisesti se ei
mennyt huijaukseen, koska se ei katsonut eleitä lainkaan.
Muistitesti
Muistin kesto -tehtävässä koiran täytyy muistaa tarkalleen kohteen sijainti lähellä toisiaan
sijaitsevasta kolmesta astiasta minuuttien odottelun jälkeen. Muisti- tehtävässä pisin aikaviive oli
2min 30s – käytännössä koiran muisti on paljon pidempi kuin tämä, ja se saattaa muistaa useita
kuukausia, jopa vuosia tiettyjä asioita ja paikkoja – näin pitkiä viiveitä on vain hankala testata
testiolosuhteissa, ja siksi vaikeus tehtävässä luotiin kolmella samankaltaisella muistipaikalla. Tehtävä
on vaikea, koska samanlaisia astioita on kolme ja ne ovat lähellä toisiaan. Koiran odotuksen
kärsivällisyys tai kärsimättömyys saattaa myös vaikuttaa muistamiseen, ja monesti koiran kärsimätön
ja levoton odotus ei edistä muistamista. Testissä muistitulokseen vaikuttaa myös koiran vireys,
tunnetila ja motivaatio muistettavaa asiaa kohtaan - se saattaa siis vaihdella samalla koiralla eri
päivinä. Koiran näköyhteys peitettiin – tämä siksi, että mikäli koira pitää katsekontaktin astiaan
kokoajan, tehtävä ei mittaakaan muistia, joka tarkoittaa asian palauttamista uudelleen mieleen.
Testissä oikein muistaminen vaatii, että koira käsittelee spatiaalista tietoa (oikean purkin sijainti),
painaa sen mieleensä, sekä noutaa tiedon tietyn aika viiveen jälkeen.
Koirasi käyttäytyminen osiossa
Kipi muisti oikein yhden ajan neljästä, mikä on alle keskiarvoisen suorituksen tässä testissä.
Sosiaalinen oppiminen
Koirat pystyvät oppimaan toisiltaan ja myös ihmiseltä. Tällaista toisen käyttäytymisen seuraamista ja
sen matkimista kutsutaan nimellä sosiaalinen oppiminen, ja vaikka se on eläimillä yleinen
oppimistapa, käytetään sitä harvoin hyväksi esim. koiran koulutuksessa. Esim. ”Do as I do”
koulutustapa pohjautuu ihmisen käyttäytymisen matkimiseen. Tässä testissä koiran spontaania
mallista matkimista testattiin laitteella, jossa testaaja näytti ensin viisi kertaa tavan, miten ruoka
saadaan laitteesta ulos, ja sen jälkeen koira sai 3 min aikaa puuhastella laitteen kanssa. Tutkimusten
mukaan jo 8vk ikäiset pennut pystyvät matkimaan ihmistä. Monesti tässä tehtävässä koira keskittyy
pyytämään apua, sen sijaan että se itse lähtisi painelemaan nappuloita. Toisinaan koira kiihtyy, ja
haluaa vain hajottaa koneen.
Koirasi käyttäytyminen osiossa
Sosiaalisen oppimisen tehtävässä Kipi painoi oikeaa nappulaa selkeästi ihmiseltä mallista katsoen.
Koira myös oppi laitteen toiminnan nopeasti.
Fitbark
Koiran aktiivisuus mitattiin testissä FitBark aktiivisuusmittarilla, joka antaa minuuttikohtaisen
aktiivisuuden keskiarvon. Koiran aktiivisuus mitattiin keskiarvona koko testissä oloajan. Testattujen
koirien välillä on paljon eroa siinä, miten aktiivisia ne ovat testissä. Aktiivisuus
käyttäytymisominaisuutena on yleensä hyvin voimakkaasti periytyvä ominaisuus, mutta se voi
vaihdella paljon tilannekohtaisesti. Esim. vilkaskin koira saattaa olla hyvin rauhallinen uudessa
tilanteessa, mikäli se kokee tilanteen pelottavana tai mikäli se rauhoittuu keskittymään tehtäviin.
Koirasi käyttäytyminen osiossa
Koirasi Fitbark aktiivisuus testissä oli 24.0. Tietokannassa voit verrata koirasi aktiivisuutta muiden saman rotuisten ja kaikkien rotujen keskiarvoiseen aktiivisuuteen testin aikana. ***
Oma huomautus: Kipin aktiivisuustaso oli keskivertoa matalampi, vaikka se olikin testin aikana aktiivinen, mutta supervilkas se ei ollut vaan aktiivinen sellaisella aika rauhallisella tavalla.
Semmoinen testi. Oli todella mielenkiintoinen kokemus, joka antaa ajateltavaa vielä pitkäksi aikaa. Ja paitsi vahvistaa käsitystäni Kipin ominaisuuksista niin myös antaa uutta tietoa. Olisi kannattanut viedä se jo nuorempana, ja Vinski ja Draama myös. Myös Draamalla oli tuo sama ominaisuus kuin Kipillä, eli sitä ei virheiden tekeminen hetkauttanut. Ja onhan niillä yhteisiä sukujuuria. Draama vain ei kokonaisuutena ollut aivan yhtä teflonpintainen kuin Kipi, ja se oli myös hyvin työorientoitunut ja osasi keskittyä oikeisiin asioihin. Tuota ominaisuutta olla välittämättä omista virheistä ja vastoinkäymisistä koulutuksessa olen kutsunut ohjaajakovuudeksi, mutta se ei varmaankaan ole täysin oikea termi kuvaamaan asiaa. En tietenkään koskaan niitä myöskään tietoisesti paineistanut koulutuksessa, että olisi tullut vastaan jokin raja mistä voi sanoa niiden kestävän ohjaajalta niin ja niin paljon. Ennemmin ne juurikin sietivät virheitä, toistoja ja pieniä vastoinkäymisiä hyvin eivätkä ottaneet yhtään itseensä, kuten vaikka Vinski teki. On sillä toki tekemistä myös ohjaajapehmeyden/kovuuden kanssa, mutta se on vähän laajempi asia.
Kaikki ovat omansalaisia. Kipi on tosi hauska ja valloittava tyyppi. Bordercollieksi ehkä vähän erilainen, mutta olisi tylsää, jos kaikki olisivat samasta muotista. Ja kyllä Kipillä niitä rotutyypillisiäkin piirteitä on ainakin ripaus siellä pohjalla.
