Eläinlääkärissä ja eläinlääkäreistä

Vuosi ei ehtinyt montaa päivää vanhentua, kun jo taas löysimme itsemme eläinlääkäristä. Vinski alkoi ravistella päätään, ja tutkin sen korvat silmämääräisesti. Niissä ei mitään outoa näkynyt, mutta puhdistin ne puhdistusaineella siltä varalta, että niissä oli epätavallisen paljon likaa tai jokin ylimääräinen roska. Vasemmasta korvasta tulikin likaa, oikeasta ei juurikaan.

Tilanne näytti ensin menevän parempaan, mutta seuraavana päivänä Vinski ravisteli päätään vielä vähän enemmän ja piti pari kertaa päätään aavistuksen verran vasemmalle kallellaan. Eihän se auttanut muu kuin ruveta eläinlääkäriaikaa varaamaan samalle päivälle, koska edessä oli kaiken lisäksi pitkä loppiaisviikonloppu ja suurin osa klinikoista kolme päivää kiinni. 

Soitin ensin meidän vakiklinikalle ja kysyin oliko meidän omalla lääkärillä mitään rakoa, että ehtisi kurkata korvaan. Ei ollut, enkä odottanutkaan olevan, eläinlääkärimme on aina täyteen buukattu ja kiireinen, ja olisi ollut aikamoinen sattuma, että joku muu olisi juuri silloin oman aikansa perunut. 

Minulle kyllä tarjottiin mahdollisuutta mennä samalle klinikalle toiselle lääkärille, mutta valitsin mieluummin jonkin muun kuin ketjuklinikan ja loputtomissa liikennevaloissa seisomisen loppumatkasta, kun emme kerran omalle lääkärille päässeet. Toki vakiklinikalla (ja kaikilla muillakin Evidensian klinikoilla) olisi ollut Vinskin terveystiedot valmiiksi potilajärjestelmässä, jolloin uusikin lääkäri olisi ne nähnyt. Ei se silti ole sama asia kuin oma lääkäri, ja todennäköisesti säästin myös rahaa kun menin muualle.

Seuraavaksi soitin läpi ensisijaiset vaihtoehdot tilanteessa, missä omalle lääkärille ei pääse, kaksi melko lähellä olevaa hyvämaineista klinikkaa, joista toisessa olemme asioineet muutaman kerran. Ei aikoja. Seuraavaksi sitten varasinkin netin kautta ajan samalle klinikalle, jossa Vinski lokakuussa nesteytettiin, koska tiesin siellä olevan akuuttiaikoja paremmin kuin muualla. Lokakuussa soitin ennen sinne päätymistä läpi 11 klinikkaa ja kaikissa muissa paikoissa myytiin ei-oota, mutta se kymmenes klinikka tiesi suositella tätä yhdettätoista, koska siellä jätetään tilaa akuuttiajoille. Puhelinlaskussa näkyi kyseiseltä päivältä ylimääräinen kymmenen euron kulu, koska osa soittamistani klinikoista kuului Evidensiaan eikä heidän kanssaan tavallisen puhelumaksun hinnalla jutella.

Eläinlääkärikään ei huomannut Vinskin korvissa silmämääräisesti mitään ihmeellistä. Kun hän tutki vasemman korvan otoskoopilla, niin korvakäytävä oli kyllä erittäin punainen ja Vinski myös osoitti kipua. Tärykalvo oli ehjä, eikä korva erittänyt juurikaan mitään. Polyyppeja tai vierasesineitä ei näkynyt. Molemmista korvista otettiin pumpulipuikolla näytteet eikä niistä löytynyt muuta kuin kokkibakteereja ja epiteelisoluja.

Hoidoksi Vinski sai korvaan laitettavaa kortisoniliuosta 1-2 viikon kuurin. Eläinlääkäri olisi myös antanut kipuun pienen kuurin tulehduskipulääkettä, mutta huomautin hänelle, ettei Vinski saa sellaisia syödä. Olin kertonut hänelle Vinskin vikaluettelon, mutta hän oli jo ehtinyt unohtaa munuaisarvot. Tämä on yksi keskeinen syy siihen, miksi haluaisin aina käydä omalla lääkärillä. Hän tuntee koiran ja sen historian eikä määrää vääriä lääkkeitä. On turhauttavaa selittää aina uudelle lääkärille koiran kaikki vaivat ja toivoa, että hän osaa hahmottaa kokonaisuuden.

Viimeksikin samalla klinikalla Vinskille tuli kotiin lääke, josta oma lääkärimme antoi meille vähän eri ohjeet kuin lääkkeen määrännyt eläinlääkäri, koska kyseinen lääke on aika tuju ja rasittaa maksaa. Vinski ei edes lopulta tarvinnut lääkettä, joten turhaa kuormitusta olisi tullut, jos olisin sitä antanut ja vieläpä sillä annoksella, jonka eläinlääkäri määräsi, kun oma eläinlääkäri antoi ohjeeksi puolittaa annoksen jos lääkettä olisi tarve antaa.

Vinskin oireet alkoivat nopeasti lääkityksen alettua lievetä, ja nyt se on ollut jo muutaman päivän ilman lääkettä. Saa nähdä, oliko tämä nyt tässä. Mistä lie tulehdus tullut. 

Eläinlääkäri oli asiallinen ja todennäköisesti hoiti tilanteen pätevästi, mutta aina uuden eläinlääkärin kanssa on vähän odottavalla kannalla, koska hänet ja hänen käytäntönsä oppii tuntemaan vasta ajan kuluessa. Nytkin huomasin pohtivani, että tutkiko hän korvan varmasti todella huolellisesti ja oliko määrätty lääke juuri se sopivin. Todennäköisesti kyllä, mutta oman eläinlääkärin kohdalla tätä ei tarvitse miettiä, ja käynnin jälkeen on turvallinen olo siksikin, että hän on käynyt koiran kokonaan läpi ja osaa sanoa missä mennään.

Eläinlääkäreiden käytännöissä, osaamisessa, perehtyneisyydessä ja tietojen päivittämisessä on eroja. Oman eläinlääkärimme kohdalla tiedän, että hän on tarkka ja osaava ja tietää mitä tekee. Eivät kaikki ole yhtä tarkkoja. Kaikki eivät katso eläintä kokonaisvaltaisesti. On harvinaista, että lääkäri käy eläimen joka käynnillä kunnolla läpi, vaikka menisi vain silmäkontrolliin, mutta niin meidän lääkäri tekee. Hän osaa myös todella hyvin käsitellä erilaisia eläimiä, mitä kaikki lääkärit eivät osaa. 

Draaman poismenon jälkeen minulle oli selvää, että pojat jatkavat juuri tämän eläinlääkärin asiakkaina, jolle alun perin Draaman takia hakeuduin. Vaikka hän työskentelee Evidensian klinikalla, niin halusin silti jatkaa siellä, koska tärkeintä on hyvä lääkäri. Kun aikoinaan valitsin Draamalle uutta lääkäriä, niin tilanne oli se, ettei silloinen yleislääkäri enää osannut sitä hoitaa ja häntä edeltävälle sisätautilääkärille en halunnut palata. Vähän nikottelin, kun potentiaalisin uusi eläinlääkäri löytyi juuri Evidensiasta, mutta en nyt sentään sen takia halunnut evätä Draamalta parempaa hoitoa.

Draama klinikalla

Sain sittemmin huomata, että vaikka Evidensia oli kallis, niin lopulta jopa säästin (vaikka hirveästi rahaa meni siltikin), kun Draaman hoito siirtyi uudelle lääkärille sinne. Hän kun tiesi mitä teki eikä juoksuttanut meitä turhilla käynneillä. Entinen sisätautilääkärimme oli tätä turhaa juoksuttamista harrastanut, mikä oli yksi syy siihen, etten hänellä halunnut jatkaa. Kyseinen iso klinikka ei silloin edes kuulunut Evidensiaan, mutta nykyään on Evidensia senkin nielaissut. Heillä oli silti jo silloin vähintään yhtä kalliit hinnat kuin sillä Evidensian klinikalla, jonne siirryimme.

Nettikeskusteluissa usein parjataan Evidensian lääkäreitä. Ihan kuin lääkäri muuttuisi huonoksi vain sen takia, että klinikka on siirtynyt Evidensian omistukseen. On myös kummallinen näkökulma, että Evidensian lääkärit olisivat keskenään kaikki samaa massaa, erilaisia yksilöitä he edelleenkin ovat kuten kaikkien muidenkin klinikoiden työntekijät. Me olemme viime vuosina asioineet oman lääkärin lisäksi kolmella muulla tietyn alan spesialistilla Evidensiassa kertaluonteisesti, ja tosi hyvin kokemuksin. 

Silti suhtaudun kriittisesti Evidensiaan samoista syistä kuin moni muukin. Ketju on paisunut liian suureksi pienessä maassa, vääristää kilpailua ja nostaa hintatasoa. En välittäisi eläinlääkärikäynneillä tuottaa lisää voittoa ulkomaisen suurpääomasijoittajan taskuun. Moni ketjuihin kuulumaton klinikka on nostanut myös hintoja Evidensian tasolle tai lähelle sitä riippumatta siitä, löytyykö sieltä erikoistason hoitoa ja kalleimpia laitteita. 

Mainitsin isälleni, että Vinski kävi lääkärissä näyttämässä korvaa ja että se maksoi 200 euroa. Hän pöyristyi kovasti hinnasta. Hänellä ei ole koskaan ollut omaa eläintä, enkä ole aiemmin hänelle konkreettisia hintoja maininnut. Nauroin ja kerroin, että halpahan tuo käynti nykymittapuulla oli. Vaikka kun asiaa ajattelee tarkemmin, niin onhan se oikeasti kova hinta pienestä toimenpiteestä.

Vinskin edellinen eläinlääkärikäynti marraskuussa maksoi yli 440 euroa. Siihen sisältyi irtonaisen kynnen nyppääminen pois, veriarvojen tarkastus, koiran tarkastus ja pullo Kaoliinia (n. 15 euroa). Ei ihan halpaa lystiä. Kun vielä suhteuttaa siihen, että samalla rahalla ostaisin vaikkapa uuden pesukoneen tai television, joista olisi luultavasti hyötyä monien vuosien ajan. Jos ostaisi halvimman mallin, niin rahaa jäisi vielä muuhunkin. Miksi yksittäinen peruskäynti eläinlääkärissä maksaa saman tai enemmän kuin uusi kodinkone..? Ja kun niitä käyntejä voi vuoden mittaan tulla useita.

Mainitut kodinkoneet eivät tulleet mieleen sattumalta. En ole raaskinut ostaa uutta pesukonetta sen jälkeen, kun 25 vuotta palvellut kone hajosi viime talvena. Telkkarista puuttuu HD-valmius, mutta sitäkään en ole raaskinut vaihtaa uuteen. Kun ei koskaan tiedä, milloin taas menee kasa rahaa eläinlääkäriin. Materia ja puitteet eivät ole minulle kovin tärkeitä asioita, mutta koirien hyvinvointi on. Kyllä sen hinta silti kirpaisee ja tuntuu suhteettomalta. Kun on toisenlaisetkin ajat nähnyt. Voisin olla loppuikäni ilman kodinkoneita ja muutamaa muuta asiaa, mutta ei sillä säästöllä montaa eläinlääkärikäyntiä maksettaisi.

Laskin huvikseni koirien viime vuoden eläinlääkärikulut yhteen. Yleensä en ole niitä uskaltanut laskea, Draaman kohdalla erityisesti hirvitti sitä tehdä, mutta tiedän siihen menneen tuhansia euroja joka ikinen vuosi, kun ynnätään yhteen eläinlääkärikäynnit, lääkkeet, huollot ja erikoisruokavalio.

Vinskin kulut viime vuonna olivat 2362,28 euroa. Tuossa on pelkät käyntikulut, lääkkeisiin on mennyt sen lisäksi satasia. Lisäksi Vinski kävi tosi monta kertaa huollossa, johon on mennyt melkoisen iso summa myös, joten terveydenhuollon yhteissumma on tuhansia euroja. 

Lakkautin Vinskiltä vakuutuksen, kun sen hinta pomppasi Vinskin täytettyä kymmenen vuotta. Ei ehkä olisi kannattanut, mutta viime vuoden isoimmasta eläinlääkärilaskusta vakuutus ei olisi korvannut senttiäkään, koska kyseessä oli hammashoito. Se tuli maksamaan 1189,77 euroa, koska poistojakin tuli.

Kipin eläinlääkärikäynnit kustansivat viime vuonna 579,11 euroa, josta vakuutus korvasi 321,11 euroa. Summassa on mukana paketillinen klinikalta saatua sydänlääkettä. Lisäksi apteekista haettuihin sydänlääkkeisiin meni parisataa euroa, josta vakuutus myös korvasi osan. Huoltoihin meni myös satasia, ja niitä ei vakuutus korvaa. Kipin vakuutuksen hinta pomppasi myös tälle vuodelle melkein satasella, mutta en uskalla sitä irtisanoa. Siitä alkaisi ihan varmasti jatkuva lääkärissä ramppaaminen. Kipin vakuutus ei silti korotuksen jälkeenkään maksa läheskään niin paljon kuin jotkut pahimmillaan vakuutuksista maksavat. En tiedä mitä itua sellaisissa vakuutuksissa enää on, ellei korvauskatto ole huikean iso ja koira sairastele.

Kipin osalta kustannukset siis olivat maltillisemmat. Jos voisi luottaa, ettei kovin paljon tuon enempää menisi koskaan, niin todellakin olisin jo ottanut uuden koiran. Mutta kun ei voi koskaan tietää. Olen liikaa nähnyt sivusta sitä, ettei vakuutuskaan korvaa esim. tuhansien eurojen leikkauskuluja jonkin porsaanreiän takia. Tai että vakuutuskatto tulee vastaan hyvin äkkiä, jos koira sairastelee vähän enemmän. Olen kokenut myös sen, kun koira sairastelee vähän enemmän, joten en voi tuudittautua ajatukseen siitä, että ei se minua koske ja tapahtuu vain joillekin muille jossain muualla. 

Ei verikokeiden ottaminen ennen maksanut noin paljon kuin Vinskillä viimeksi. Katsoin Draaman aikaisista laskuista, että hinta oli vielä silloin huomattavasti alempi. Mutta Evidensia on nostanut hintatasoaan ihan koko ajan. Ultraaminenkin maksoi ennen huomattavasti vähemmän kuin olen nyt kuullut asiakkaiden maksavan vatsaontelon ultraamisesta. Tuleekohan katto tai ihmisten maksukyky missään vaiheessa vastaan. Joillekin nuo hinnat ovat pikkurahaa, mutta iso on sekin joukko, jolle ei ole. Ja on tässä se sudenkuoppakin, että vakuutus mahdollistaa monille kalliimmankin lääkärin, mutta samalla vakuutukset osaltaan vaikuttavat hintoja nostavasti.

Vinski taannoin neulatyynynä lääkärissä

Jossain vähän kauempana ja syrjemmässä on kuulemma vielä eläinlääkäreitä, joiden hinnat ovat paljon kohtuullisempia. Löytyy täältäkin päin maata pieniä ja vähän edullisempia klinikoita, mutta niissä ei välttämättä tehdä esimerkiksi hampaanpoistoja tai voida tutkia ultralla kattavasti, jolloin joutuu kuitenkin menemään muualle juuri näissä kalliiksi tulevissa toimenpiteissä. 

Joskus olen puolitosissani miettinyt, että muuttaisin jonnekin eri maakuntaan kauemmas. Entä jos sitten uskaltaisi vielä koirankin ottaa. Ei mikään mahdoton ajatus, mutta ei pelkästään halvempien eläinlääkärikulujen perässä kannata muuttaa, koska ei ole mitään takeita, että tilanne säilyisi samanlaisena tulevat vuodet. Syrjäisemmätkin paikat voivat nostaa hintoja roimasti, edullisemman hintatason klinikoita saattaa myös siirtyä Evidensian omistukseen. Ja monessa paikassa on päivystys ulkoistettu Evidensialle, joten se siitä. Siinähän sitten maksat kerralla nelinumeroisen summan, jos koira tarvitsee vaikkapa tehohoitoa ripulin tai kennelyskän takia pyhänä.

Eläinlääkärilaskussa on ikävästi arvonlisäveroakin neljännes, ja EU-säädökset kuulemma estävät tekemästä asialle mitään. Silti joissain EU-maissa voi selvitä eläinlääkärissä kympeillä sellaisesta käynnistä, josta täällä menee satasia, joten yleinen hintataso ja hinnanmuodostus on siellä vähän erilainen. 

En arvannut, että Vinski tarvitsisi niin tiheää eläinlääkärin konsultaatiota käyntien välissäkin kuin se on tarvinnut, kun päätin pitää pojatkin Draaman lääkärin asiakkaina. Ei sillä vielä silloin näin montaa vaivaa ollut. On vähän syyllinenkin olo asiasta, kun tiedän, miten ylityöllistetty lääkärimme on muutenkin. Kuormitin häntä aiemmin jo ihan tarpeeksi Draaman asioilla. Hänen oman erikoistumisalansa potilaita virtaa koko ajan lisää ovista ja ikkunoista, vaikka entisissäkin riittää tekemistä jopa yötä myöten. No onhan Vinskikin osittain sisätautipotilas, että eipä sillä. 

Joskus olen miettinyt, pitäisikö vaihtaa tästä syystä lääkäriä, ja myös siksi, ettei hänelle kuitenkaan ole helppoa akuutisti päästä. Sitten ei tarvitsisi myöskään enää kiikuttaa rahoja Evidensiaan. En kuitenkaan haluaisi millään vaihtaa lääkäriä, eikä siinä mitään järkeä etenkään Vinskin kannalta olisi. Sillä ei kuitenkaan ole enää paljon aikaa jäljellä eikä kukaan muu lääkäri tunne sen asioita. Enkä tiedä kehen vaihtaisin, vaikka minulla on kyllä idea siitä, ketä tai keitä suositusten perusteella kokeilisin. Mutta ei sitä voi ennalta tietää, olisivatko juuri he meille oikeita. 

Siinä vaiheessa jos minulle tulisi uusi koira, niin varmaan etsisin uuden luottolääkärin. Pääsisin sitten Evidensiasta eroon, ellei se vähitellen osta kaikkia loppujakin klinikoita pois. Eläinlääkäristä olisi kyllä silti erittäin haastavaa luopua. Hyvin spekulatiivista mietintää toki, koska ei uutta koiraa edelleenkään näillä näkymin ole tulossa.

Koirillani on kyllä joskus ennenkin ollut ihania eläinlääkäreitä, mutta harvoin ketään pitkäaikaista luottolääkäriä. Yksi luottolääkärimme aikoinaan muutti muualle ja sekin asiakassuhde katkesi siihen. Luottolääkäri on kyllä tosi kiva olemassa.

Esimerkiksi vatsavaivoja ei moni eläinlääkäri osaa kokemukseni mukaan hoitaa kunnolla, tieto on hyvin rajallista, eivätkä he myöskään tiedä puoliakaan lääkkeistä, joita voisi käyttää.  Perusripulitaudit nyt ehkä vielä menevät, mutta jos siis puhutaan pitkittyneistä ja monimutkaisemmista oireista, kuten vaikka Draamalla oli. Ihan närästyksen hoitokin voi olla haastavaa. Usein pääsee helpommalla kun menee suoraan sisätautilääkärille.

Aiemmista koiristani Jasonilla oli kerran pitkittynyttä ripulia ja laihtumista. Eläinlääkäri totesi verikokeissa kohonneen amylaasiarvon ja diagnosoi sen perusteella haiman vajaatoiminnan. Tämän takia aloin antaa Jasonille raakaa haimaa ruoan mukana. Ei siitä haittaa ollut ja koiran vointi koheni vähitellen. Myöhemmin ymmärsin, ettei diagnoosi ollut aivan pätevä, ja vein Jasonin muualle ottamaan TLI-arvon. Siinä ei ollut vikaa ja haima jätettiin ruokavaliosta pois. Oireetkin jäivät historiaan. Todennäköisesti kyseessä on ollut pelkästään pitkittynyt suolistotulehdus. Amylaasiarvo voi kyllä joskus reagoida esim. haimatulehdukseen tai sappivaivaan, mutta ei niitäkään voi sen perusteella diagnosoida.

Ei se ollut ainoa virheellinen diagnoosi Jasonin kohdalla. Puolivuotiaana se alkoi lenkin jälkeen ontua toista etujalkaansa ja vein sen lääkärille, joka sitten kopeloi sen läpi. Kyynärän paineluun Jason reagoi selvästi, jolloin eläinlääkäri huudahti, että ai jumalauta, sillä on kyynärnivelen OCD. Sitten hän näytti minulle kaavakuvaa kyseisestä vaivasta ja sanoi, että olen liikuttanut Jasonia liikaa ja syöttänyt väärin. Mikä olisi ollut puppua, vaikka kyseessä olisi ollut OCD, sillä geenit ovat ratkaisevassa asemassa, enkä muutenkaan ollut liikkumisen tai ruokinnan suhteen mitään ylilyöntejä tehnyt.

Ajattelin ensin, että jahas, koiralla sitten on tämä OCD, onpa tylsää. Sitten mietin, että hetkinen, ei diagnoosia voi sentään noin heppoisesti tehdä. Ja jos kyseessä silti on OCD, niin haluan varmuuden asiasta. Vein Jasonin eri lääkärille, joka sen liikkeitä katsoessaan heti totesi, että vika näyttäisi olevan tassussa. Ensimmäinen lääkäri ei edes katsonut liikkeitä. Tassu kuvattiin ja todettiin varvasmurtuma. Se siitä OCD:sta ja kyynärongelmasta.

Jippo puolestaan sai välilevytyrädiagnoosin vasta jälkikäteen pitkän ajan päästä, vaikka kävi usealla lääkärillä. Ensimmäinen lääkäri totesi spasmin niskassa, mutta ei sen enempää arvaillut mistä se voisi johtua. Hän määräsi kipulääkityksen ja uuden käynnin, jos vaiva ei hellittäisi. No eihän se hellittänyt ja seuraavaksi menimme eri klinikalle, koska siellä ensimmäisessä paikassa ei ollut edes röntgeniä. Seuraava lääkäri sanoi, että tällaiset oireet usein viittaavat nielutulehdukseen, rauhoitti koiran ja totesi, että juu, tulehtunut on nielu. Hän penslasi nielurisat ja lähdin kotiin siinä luulossa, että nyt vaiva selvisi.

Oireet vain eivät loppuneet vaan päinvastoin pahenivat. Takaisin lääkäriin. Lääkäri rauhoitti koiran taas ja totesi risat edelleen tulehtuneiksi, penslasi ne ja lähetti meidät kotiin. Ihmettelin asiaa, kun omaan silmään nielurisat eivät näyttäneet ihan hirveän punaisilta tai turvonneilta, ja oireet sen käynnin jälkeen edelleen pahenivat. Jippo oli myös jo saanut aika tujun antibioottikuurin. 

Kyselin lääkäriltä muiden tutkimusten tarpeellisuudesta, mutta hän ei nähnyt siihen mitään syytä. Hän itse asiassa selvästi loukkaantui kyselyistäni. Olin epätoivoinen, koska koira oli infernaalisen kipeä, ja ihmettelin, miten nielutulehdus saattoi olla niin kammottava. Ja kun se ei mennyt millään ohi, niin kai siellä jokin syy täytyi taustalla olla. Eläinlääkäri oli kuitenkin päättänyt, että pelkkä nielutulehdus se on, eikä häntä muu kiinnostanut. Ei sekään, että koiran tila vain paheni. Ei auttanut kuin vaihtaa taas lääkäriä.

Kävimme lopulta kaikkiaan kolmella uudella lääkärillä, mutta kukaan ei päässyt arvauksissa sinne päinkään. Yksi halusi tutkia, olisiko Jipolla Cushingin tai Addisonin tauti. Ei ollut. Yksi ehdotti, että ruokavalio vaihdettaisiin, hän ei osannut sanoa mihin, mutta johonkin. Hän myös tutki nielun ja totesi sen terveeksi, joten siitä ei oireilu voinut johtua. Jouduin myös erikseen vaatimaan kipeälle koiralle kipulääkettä, kun sitäkään ei kukaan muuten olisi määrännyt.

Ymmärrän hyvin, että eläinlääkäreiden on usein hankala päästä diagnoosiin ainakaan kovin nopeasti, kun eläimet eivät osaa edes puhua. Ihmiset osaavat, mutta eivät ihmislääkäritkään aina helposti oikeaa diagnoosia löydä. Ihmettelen silti, miten hakoteillä kaikki Jipon kanssa olivat. Kukaan muu kuin ensimmäinen lääkäri ei kiinnittänyt mitään huomiota niskaan, ja hänkin vain siksi, kun siinä juuri silloin näkyi spasmi. Minua ei aina kuunneltu tarpeeksi eikä osattu ajatella laatikon ulkopuolelta, pidettiin vain kiinni jostain valitusta kapeasta näkökulmasta, eikä niskan tilanne käynyt edes mielessä, vaikka oireilu hyvinkin siihen suuntaan viittasi.

Myöhemmin Jipolle myös määrättiin kilpirauhaslääkitys veriarvojen perusteella. Ihmettelin tätä ja näytin veriarvot toisen klinikan lääkärille, joka totesi, ettei koiralla arvojen perusteella todellakaan ole kilpirauhasen vajaatoimintaa eikä se tarvitse lääkitystä. Säästyipä koira jatkossa turhalta lääkitykseltä, jonka se oli ehtinyt jo aloittaa.

Jippo klinikalla akupunktiossa

Olisi näitä tarinoita lisääkin. Nuo olivat vanhoja tapauksia, mutta on tässäkin blogissa kerrottu joitain uudempia vähemmän onnistuneita lääkärikokemuksia. Tässäpä yksi syy siihen, miksi olen tarkka siitä mille lääkärille koiran vien, jos pystyn valitsemaan eikä ole jostain pakkoraosta kyse akuuttitapauksessa. Sillä todellakin on väliä, vaikka virheitä tekevät kaikki väkisinkin joskus eikä kukaan pysty ihan simsalabim järjestämään kaikkea kuntoon tai tiedä kaikkea. 

Arvostan lääkäriä, joka perehtyy asiaan kunnolla, on asiantunteva, osaava ja tarkka, ottaa kokonaisuuden huomioon, kuuntelee, osaa kommunikoida selkeästi, vastaa kysymyksiin, käsittelee eläintä kauniisti ja on empaattinen. Juuri sellainen lääkäri meillä viime vuosina on ollut. 

Hyvällä muistelen myös monia muita eläinlääkäreitä, he tekevät tärkeää ja haastavaa työtä. Minulla on joistain virheitäkin tehneistä lääkäreistä myös hyviä kokemuksia. Jotkut virheet ovat ymmärrettäviä, toiset eivät. Asenteista ja kuuntelun puutteesta tai silkasta huolimattomuudesta johtuvat virheet ovat turhauttavia, koska ne voisi helposti välttää, ja olen nähnyt taitavankin lääkärin niihin sortuvan. Silloin on vähän arpapeliä, mitä saa, kun menee vastaanotolle. Ihmisiä eläinlääkäritkin vain ovat, mutta paljon vartijoina.

Moni asialleen omistautunut eläinlääkäri on jäänyt mieleen. Kuten se, joka vapaapäivänään tuli leikkaamaan Jessin märkäkohdun. Tai se, joka joulun alla antoi Nastalle ilmaisen virtsarakon ultrauksen joululahjaksi, kun virtsanäyte antoi siihen aihetta, mutta en ollut ultraan varautunut ja mietin rahojen riittämistä. Sitten on ne kerrat, kun olemme päässeet ylimääräisinä vastaanotolle. Ja kaikki ne lukemattomat neuvot kiperissä paikoissa, joita olen nykyiseltä eläinlääkäriltä käyntien välissä saanut maksamatta niistä senttiäkään ja pitänyt pääni niiden ansiosta edes jotenkin kasassa.